Esimerkkejä harjoitteista: rintaranka
Rintarankakipu
Esimerkkejä harjoitteista: alaselkä
▪️Maailmanlaajuisen Global Burden of Disease 2019 -tutkimuksen mukaan alaselkäkipu aiheuttaa maailmassa eniten vuosia alentuneen toimintakyvyn kanssa. Yleisintä alaselkäkipu on korkean elintason länsimaissa.
▪️Yli 12 viikkoa jatkuvaan pitkittyneeseen alaselkäkipuun liitetään moninaisia tekijöitä, kuten perimä, muut samanaikaiset sairaudet, elintapatekijät ja työhön liittyvät tekijät. Korkeampi kivun intensiteetti, alaraajaan säteilevä kipu, monipaikkakipu ja psykologinen kuormittuneisuus lisäävät selkäkivun pitkittymisen riskiä. Noin neljännekselle selkäoireet aiheuttavat merkittävää toimintakyvyn alenemista, joka voi johtaa työstä ja harrasteista poisjääntiin.
▪️Selkärangan välilevyjen rappeumalöydöksiä havaitaan aikuisväestössä riippumatta siitä, onko selkä kipeä. Nämä löydökset ovat kuitenkin yleisempiä selkäoireisilla kun oireettomilla. Tyypillisen jalkaan säteilevän ”iskiasoireen” aiheuttava välilevytyrä kehittyy tyypillisesti välilevyyn, jossa havaitaan jo nestepitoisuuden alenemista ja välilevyn madaltumista.
▪️Informointi selkäkivusta ja kannustus aktiivisena pysymiseen ovat ensilinjan hoitoa akuuttiin selkäkipuun. Pitkittyneen selkäkivun hoidossa ohjattu harjoitteluterapia on vaikuttava ja kustannustehokas hoitomuoto. Owen ym. 2020 toteavat verkostometa-analyysissaan aerobisen harjoittelun, vastusharjoittelun, pilateksen ja motorisen kontrollin harjoittelun vaikuttavaksi selkäkivun liikunnallisessa hoidossa.
▪️Naprapaatin toteuttama manuaalinen terapia on vaikuttavaa erityisesti, kun se yhdistetään aktiiviseen harjoitteluun. Manuaalisen terapian tekniikoita voidaan kohdentaa nivel-, lihaskalvo- ja hermorakenteisiin.
▪️Videolla näet joitain esimerkkejä selkäoireisen harjoitteista. Kuitenkaan tärkeimpiä vahvistettavia lihaksia tai ”parhaita selkäliikkeitä” ei tunneta, vaan harjoitteluohjelman sisältö on hyvä suunnitella yksilökohtaisesti. Lähtökohta pitkittyneen selkäoireen hoitoon voisi olla liikuntasuositusten mukainen yhdistelmä viikoittaista kestävyys- ja lihaskuntoharjoittelua.
▪️Lisäksi selkäkipuisilla näyttäisi olevan muutoksia biomekaanisessa toiminnassa, kuten poikkeava lannerangan liikehallintakyky. Ainakin osa selkäkipuisista liikuttaa selkäänsä hitaammin ja vähäisemmin kivuttomiin verrattuna. Liikehallinnan haastaminen ja harjoittelu monipuolisesti eri liikenopeuksilla ja liikesuunnilla on perusteltua osana alaselkäkivun liikuntahoitoa.
▪️Harjoittelun vaikutusmekanismit selkäkipuun ovat moninaisia. Fyysisten ominaisuuksien kehittymisen lisäksi liikunta mm. auttaa painonhallinnassa, parantaa mielialaa ja vähentää elimistön matala-asteista tulehdusta. Positiivinen vaikutus selkäkipuun voi välittyä monta ”reittiä” pitkin.
➡️Naprapaatin vastaanotolle voit hakeutua pitkäaikaisen alaselkäkivun ja muiden tuki- ja liikuntaelinoireiden vuoksi.
🎬: Jussi Evinsalo
Esimerkkejä harjoitteista: olkapää ja hartiarengas
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
▪️Olkapääkipu on yksi yleisimmistä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista ja hyvin yleinen korkean elintason länsimaissa. 15–50 % aikuisista kokee olkapääkipua vuoden aikana. Olkapääkivun esiintyvyys kasvaa iän myötä saavuttaen huippunsa 50–60 ikävuoden kohdalla.
▪️Vaikka olkapääkivulla on taipumus rauhoittua muutamissa viikoissa, jopa puolella oireet jatkuvat vielä 6–12 kuukautta vaivan alkuhetkestä. Mikäli olkapääkipu jatkuu viikkoja, kannattaa hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen arvioitavaksi.
▪️Yleisin olkapääkivun aiheuttaja on olkalisäkkeen alainen kipu, jossa oireilevana rakenteena pidetään ensisijaisesti kiertäjäkalvosinlihaksiston jännettä. Altisteena vaivalle on moninaisia tekijöitä, kuten olan rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia sekä elintapatekijöitä. Urheilussa yliolan lajit ja ammatit, joissa työskennellään pitkäaikaisesti olkanivel kohotetussa asennossa, lisäävät olkapääkivun riskiä.
▪️Harjoitteluterapia on ensilinjan hoitomenetelmä pitkittyvään olkapääkipuun. Hoitoon voidaan yhdistää manuaalista terapiaa, mikäli se nähdään aiheelliseksi.
▪️Videolla näet muutamia poimintoja harjoitteista, joita olkapääkivun hoidossa voisi esimerkiksi käyttää. Harjoittelu kannattaa yksilöllistää huomioiden muunmuassa olkapääkipuisen oirekuva, aiempi harjoitustausta ja arkielämän asettama vaatimustaso, josta suoriutuminen on kuntoutuksen tavoitteena.
▪️Harjoittelun tavoitteita ovat usein olan alueen lihasvoiman, jännerakenteen ominaisuuksien ja liikehallinnan nousujohteinen kehittäminen. Paikkansa olkakuntoutuksessa on niin korkean intensiteetin kuin kevyemmän intensiteetin harjoittelulla.
➡️ Naprapaatin vastaanotolle voi hakeutua niin olkapääkivun kuin muiden tuki- ja liikuntaelinoireiden vuoksi.
🎬: Jussi Evinsalo
Naprapaatitko vain niksauttelevat?
Naprapaatitko vain niksauttelevat? Alkuperäinen teksti 9/24: https://www.relahierojat.fi/naprapaatitko-vain-niksauttelevat/
Eetu: Moikka Juho! Hyvin usein kuulee oletettavan, että naprapaatin vastaanotolla keskitytään vain ja ainoastaan nivelten manipulaatiohoitoon, joka kansankielellä mielletään ”niksautteluksi”. Onko asia näin?
Juho: Tuo näkemys naprapaatin ammatin sisällöstä on kyllä hyvin suppea ja väärä. Naprapaatin ammattiin kuuluu työskentely erilaisten tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien parissa. Hoitomenetelmiin kuuluu kyllä manipulaatiohoito, jota käytetään liikerajoitteisen, oireilevan nivelen liikelaajuuden parantamiseen ja kivun lievittämiseen. Manipulaatio on tutkitusti hyödyllinen menetelmä muun muassa alaselkäkivun hoidossa. Kuitenkaan kaikissa tuki- ja liikuntaelimistön vaivoissa manipulaatiohoito ei ole tarpeellinen tai sopivin vaihtoehto. Siksi vastaanottokäynnin alussa toteutetaan huolellinen haastattelu ja kliininen tutkimus, jonka tavoitteena on varmistaa hoitotekniikan tarpeellisuus ja turvallisuus.
Eetu: Kyllä! Nivelmanipulaatio on tutkitusti hyödyllinen menetelmä mm. alaselkäkivun hoidossa. Tilanteissa, joissa manipulaatiohoitoa päädytään käyttämään, lähes aina hoitoon yhdistetään myös muita menetelmiä. Manipulaatiohoidon vaihtoehtona on nivelmobilisaatio, jossa nivelen liikkuvuutta parannetaan ”pehmeämmin”. Naprapaatin vastaanotolla manuaalista terapiaa kohdennetaan tarpeen mukaan nivelten lisäksi lihaskalvorakenteisiin sekä hermokudokseen. Kuuluuko naprapaatin työnkuvaan muuta kuin manuaalista terapiaa?
Juho: Kuuluu. Muita hoitomenetelmiä ovat neuvonta ja harjoitteluterapia. Neuvonnalla (potilasohjaus) tuetaan asiakkaan toimintakykyä, annetaan informaatiota kyseisen vaivan ennusteesta, itsehoidosta ja hoitovaihtoehdoista. Harjoitteluterapiassa asiakkaalle ohjataan mm. liikkuvuutta, koordinaatiota, tasapainoa, kestävyyttä ja voimaa kehittäviä harjoitteita. Harjoitteluterapian sisältö valitaan asiakkaan tavoitteiden, arjen vaatimustason ja hoidettavan vaivan perusteella.
Eetu: Kyllä kyllä. Harva myös tietää, että naprapaatin osaamiseen kuuluu niin sanottu suoravastaanotto-osaaminen; vastaanotolle voi hakeutua tuki- ja liikuntaelinoireen kanssa myös ilman lääkärin lähetettä. Vastaanotolla huolellisen haastattelun ja tutkimisen keinoin naprapaatti on koulutettu tunnistamaan tilanteet, jossa tilanteen selvittely vaatii toisen terveydenhuollon ammattilaisen, kuten lääkärin arviota.
Myytti murrettu: Naprapaatin vastaanotolla ei ainoastaan ”niksautella”, vaan hoitomenetelmiin kuuluu myös neuvonta, muu manuaalinen terapia ja harjoitteluterapia. Naprapaatti tunnistaa tilanteet, joissa asiakas kuuluu ohjata muun terveydenhuollon ammattilaisen arvioon.
Nivelrikosta liikunnan iloon
Nivelrikosta liikunnan iloon: Eetun ja Juhon vinkit nivelten hyvinvointiin. Alkuperäinen teksti 03/24: https://www.relahierojat.fi/nivelrikosta-liikunnan-iloon-eetun-ja-juhon-vinkit-nivelten-hyvinvointiin/
Eetu: Moro pitkästä aikaa, Juho. Otetaanpas pienen tauon jälkeen avaus useita suomalaisia koskettavasta vaivasta eli nivelrikosta. Mistä nivelrikosta on oikein kyse ja miten oireilevan nivelrikon kanssa tulisi toimia?
Juho: Joo, kysehän on vähitellen kehittyvästä koko nivelen toimintaan vaikuttavasta vaivasta, ei pelkästään nivelrustoon kohdistuvasta ”kulumisesta”. Nivelrikkoa tavataan tyypillisesti lonkassa, polvessa, ranteen ja sormien nivelissä, mutta sitä voidaan havaita kaikissa ihmiskehon nivelissä. Kuinka tähän nivelrikkoon sitten sairastutaan?
Eetu: Vaikka yleisestä tuki- ja liikuntaelinongelmasta on kyse, tarkkaa syytä, kellä nivel alkaa oireilemaan ei tiedetä. Nivelrikkolöydöksiä kun tavataan myös oireettomilla ihmisillä osana normaalia ikääntymistä. Nivelrikolle yleisin altistava tekijä on ikääntyminen – sitä havaitaan tyypillisesti yli 55-vuotiailla, ja sen esiintyvyys kasvaa iän karttuessa. Muita altistavia tekijöitä ovat perimä, ylipaino sekä erilaiset nivelrakenteen poikkeavuudet ja merkittävät niveleen kohdistuneet vammat. Kuntoliikunnalla nivelrikkoa on vaikea itselleen aiheuttaa.
Juho: Aivan. Tyypillisimmät nivelrikon oireet ovat liikerajoitus ja kipuilu nivelen alueella. Puhuttaessa lonkan nivelrikosta, oireilua voidaan kokea pakaran, lantion ulkosivun, etureiden ja nivusen alueella, kun taas polven nivelrikko oireilee tyypillisesti tarkemmin itse nivelen alueella. On hyvä tiedostaa, että yhdessä päivässä tämä vaiva ei kehity, vaikka oireilu voi alkaa äkisti. Alkuun nivelrikon aiheuttamaa oireilua voidaan havaita liikkeelle lähtiessä ja liikkuessa, kipuilun helpottaessa paikallaan ollessa. Tämän ilmiön seurauksena moni luopuu kipuilua aiheuttavista aktiviteeteista. Onko olemassa muitakin vaihtoehtoja nivelkivun hoitoon?
Eetu: Lievien nivelrikko-oireiden osalta olisi ehdottoman tärkeää pysyä aktiivisena. Liikuntaharjoittelu lievittää tutkitusti nivelrikon oireita. Kotona tai kuntosalilla toteutettu lihaskuntoharjoittelu yhdistettynä vedessä tapahtuvaan liikkumiseen voi olla hyvä vaihtoehto. Raskaampikaan liikunta ei ole kiellettyä. Esimerkiksi naprapaatin vastaanotolla tilannetta voidaan lähestyä yksilöllisesti harjoitusohjelmaa rakentaen – aiempi liikuntatausta, oirekuva ja arjen vaatimukset huomioiden. Tilanteeseen sopivalla fyysisellä aktiivisuudella ylläpidetään ja edistetään toimintakykyä vaivasta huolimatta. Mutta mitenkäs vaiva sitten lopulta todetaan?
Juho: Lääkärin diagnoosi pohjautuu oirekuvaan ja röntgenkuviin. Vasta viimeisenä vaihtoehtona tässä sairaudessa on leikkaus. Kuten mainittu, elintapojen tarkastelu ja liikunta ovat ensisijaista hoitoa. Lääkärin määräämällä kipulääkityksellä rauhoitetaan oireilevammat jaksot ja lievitetään oireita.
Murskaajat suosittelevat huolehtimaan nivelterveydestä läpi elämän monipuolisen liikunnan keinoin. Uudenlaisen nivelkivun ilmetessä kannattaa hakeutua terveydenhuoltoalan ammattilaisen arvioon.
Hoidetaanko liikunnan rasitusvammat levolla – Myytinmurskaajat/Terveystalo Rela-hierojat
Hoidetaanko liikunnan rasitusvammat levolla? Alkuperäinen teksti 03/2024: https://www.relahierojat.fi/hoidetaanko-liikunnan-rasitusvammat-levolla/
Juho: Moikka Eetu, jutellaanhan hieman liikuntaan liittyvistä rasitusvammoista. Mitä rasitusvamma-termillä tarkoitetaan?
Eetu: Moikka! Rasitusvamma on nimensä mukaisesti liiallisen rasituksen myötä syntynyt vamma. Yleensä rasitusvammaa edeltää jokin muutos harjoittelussa, kuten liiallinen harjoittelumäärän tai intensiteetin lisäys. Taustalla voi olla myös muutoksia harjoitteluympäristössä, esimerkiksi juoksun vaihtaminen pehmeältä alustalta asfaltille. Rasitusvammalle voi altistaa myös liiallinen kokonaiskuormitus ja vähäinen palautuminen liikkujan elämän muilla osa-alueilla. Riittävä uni ja monipuolinen ravitsemus ovat tärkeä osa vammojen ennaltaehkäisyä.
Juho: Aivan. Rasitusvamman oireilu ilmenee tyypillisesti asteittain pahentuen harjoittelun aikana ja lopulta oireita voi ilmetä myös harjoittelun jälkeen. On hyvä muistaa, että rasitusvamman oireet voivat alkaa myös äkisti ilman asteittaisuutta. Tyypillisiä rasitusvammoja ovat mm. jänteiden kiputilat, luun rasitusmurtumat ja niiden esiasteet. Kasvuikäisillä tavataan myös luun kasvulinjojen kiputiloja, niin kutsuttuja apofysiitteja. Rasitusvammojen hoitohan on helppoa – lepoa ja sitten täydellä teholla ”takaisin, mihin jäätiin”, vai?
Eetu: Rasitusvammat vaativat kyllä lepoa, mutta harvemmin tarvitaan täydellistä lepoa. Täydellisen levon jälkeen välitön samaan harjoittelumäärään ja intensiteettiin palaaminen voi johtaa helposti rasitusvamman uusiutumiseen. Suhteellinen lepo usein onkin oikea lähestyminen – vähennetään tai tauotetaan rasitusvammaan johtanutta harjoittelua. Tilalle suunnitellaan yhdessä naprapaatin tai fysioterapeutin kanssa korvaavaa harjoittelua, tavoitteena ylläpitää fyysistä suorituskykyä ja kudosten rasituksensietokykyä. Liikkujan ”korvien välille” on erittäin tärkeää mahdollisuus jatkaa aktiivista arkea.
Juho: Kyllä. Paluu normaaliin harjoitteluun tulee toteuttaa asteittain harjoittelun määrää ja intensiteettiä lisäten. Aikataulua määrittää se, minkä kudoksen vammasta on kyse – eri kudoksilla on erilaiset paranemisajat. On syytä myös huomioida muut mahdolliset ylirasitukseen johtaneet tekijät.
Myytti murrettu: Rasitusvammoja ei kannata hoitaa totaalisella levolla, vaan suhteellisella levolla. Myytinmurskaajat suosittelevat nousujohteista paluuta liikuntaan vamman jälkeen.
Onko liikunnalla vaikutusta migreenikohtausten voimakkuuteen tai tiheyteen?
Alkuperäinen teksti, Suomen Migreeniyhdistys 30.01.2024: https://migreeni.org/onko-liikunnalla-vaikutusta-migreenikohtausten-voimakkuuteen-tai-tiheyteen/
Eetu Auvinen kirjoitti opinnäytetyönsä migreenistä ja liikunnasta Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMK:ssa.
Migreenipotilaille suositellaan usein aerobista liikuntaa eli hapenottokykyä parantavia lajeja kuten lenkkeilyä, pyöräilyä tai hiihtoa. Aerobisen liikunnan vaikutusta migreeniin on tutkittu ja tulokset osoittavat, ettei liikunnalla ole toivottua vaikutusta.
– Perehdyin tekemässäni ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä tutkimusnäyttöön eri liikuntamuotojen vaikuttavuudesta aikuisten migreenipotilaiden hoidossa. Tutkimukset osoittavat, että potilaita on ohjeistettu harrastamaan kohtalaisen raskasta aerobista liikuntaa kaksi tai kolme kertaa viikossa, mutta liikunnan vaikuttavuudesta migreenikohtausten voimakkuuteen ja tiheyteen ei ole tilastollisesti merkitsevää näyttöä, sanoo naprapaatti Eetu Auvinen.
Auvinen keräsi tiedot kolmesta järjestelmällisestä kirjallisuuskatsauksesta, jotka oli tehty Tanskassa, Saksassa ja Kiinassa. Katsauksissa oli tarkasteltu 12:ta migreenipotilailla tehtyä tutkimusta. Yksittäisten tutkimusten potilasmäärät vaihtelivat 16 ja 91 välillä. Tutkimuksiin oli osallistunut potilaita, joilla on aurallinen migreeni, migreeni ilman auraa ja/tai krooninen migreeni.
Liikunnan terveyshyötyjä ei saa silti unohtaa
Vaikka tutkimusnäyttö ei vahvista, että aerobinen liikunta vaikuttaisi migreenikohtausten voimakkuuteen ja tiheyteen, tutkimusten perusteella on silti havaittu, että liikunnasta on hyötyä migreenipotilaiden elämänlaatuun. Lisäksi väestötutkimuksissa käy ilmi, että vähäisellä fyysisellä aktiivisuustasolla on yhteys korkeampaan migreenin esiintyvyyteen.
– On tärkeää muistaa, että liikunta parantaa elämänlaatua ja että fyysisellä aktiivisuudella ja liikunnalla on monia terveyshyötyjä. Myös migreenipotilaiden tulisi harrastaa aktiivisesti liikuntaa ja noudattaa liikuntasuosituksia, Auvinen sanoo.
– Toivon, että eri liikuntamuotojen vaikutuksia migreenipotilaiden kuntoutuksessa tutkittaisiin lisää, sillä laadukkaalle tutkimustiedolle olisi kyllä tarvetta, Auvinen jatkaa.
Auvisen opinnäytetyö “Effectiveness of Exercise Interventions for Migraine: Systematized review” on luettavissa verkossa: https://www.theseus.fi/handle/10024/815342
Master of Health Care -tutkinnosta valmistuminen
Sain nyt joulukuussa Master of Health Care -tutkinnon (naprapaatti, ylempi amk) päätökseen. Ylemmän korkeakoulututkinnon tasoisen koulutuksen aikana syvennettiin asiantuntemusta tuki- ja liikuntaelinsairauksien kuntoutustyössä 90 opintopisteen edestä.
Opinnäytetyönäni tein systematisoidun katsauksen liikuntainterventioiden vaikuttavuudesta migreenipotilailla. Työ luettavissa: https://www.theseus.fi/handle/10024/815342
Vierailu Kotikallion palvelukeskuksessa – keskustelua liikunnan terveyshyödyistä sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksista
Vierailin 26.10.2023 Kotikallion palvelukeskuksessa keskustelemassa liikunnan terveyshyödyistä sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista.
(Kuva julkaistu kuvassa näkyvien henkilöiden suostumuksella)
Tiesitkö, että…
Rasittavalle liikunnalle ei ole ”yläikärajaa”
Yli 65-vuotiaille suositellaan vastaavaa viikoittaista määrää kestävyys- ja lihaskuntoharjoittelua kuin työikäisille
Iän kasvaessa lihasvoimaharjoittelun merkitys kasvaa niin toimintakyvyn ylläpidon kuin kaatumisten ennaltaehkäisyn osalta
Liikunta toimii monen sairauden ennaltaehkäisyssä kuin hoidossa
Perustan liikunnalle luovat riittävä lepo ja monipuolinen ruokavalio
Tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä muiden kansansairauksien aiheuttaessa rajoitteita tulee tarkastella yksilöllisesti, miten riittävä määrä liikuntaa saadaan toteutettua.
XAMK Naprapaatti (AMK) -koulutusohjelman esittelyvideo
Osallistuin naprapaattiyrittäjän roolissa XAMK:n naprapatian koulutusohjelman esittelyvideolle.
Osteopaattiopiskelijoiden kesäpäivät 2022
Osallistuin lauantaina 11.6. kutsuvieraana osteopaattiopiskelijoiden kesäpäivät-tapahtumaan ja ohjelmassa olleeseen paneelikeskusteluun.
Paneelikeskustelun aiheena oli näyttöön perustuva terveydenhuolto sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien kuntoutus yksityisellä sektorilla.
Mukana keskustelussa olivat ammattitaitoiset naprapaatti Niko Leinonen ja osteopaatit Anssi Ulvinen, Patrick Nyström ja Eetu Koivisto.
Lämmin kiitos kutsusta järjestäneille tahoille Soory ry ja Ortopedisen osteopatian koulutuskeskus !
Vierailu markkinointitoimisto Sinisessä Härässä
Kävin eilen juttelemassa Markkinointitoimisto Sinisen Härän väelle liikunnan terveysvaikutuksista, ideoista työpäivän aikaiseen taukoliikuntaan ja selkä-niskakivuista.
Tiesitkö, että kansallinen liikuntasuosituksemme kannustaa viikoittaiseen liikuntaan seuraavasti:
Lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittäviä harjoitteita kahdesti viikossa isoille lihasryhmille
Reipasta kestävyysliikkumista 2h 30min tai rasittavaa kestävyysliikkumista 1h 15min
Kevyttä liikkumista ja taukoja paikalla oloon, aina kun on mahdollista
Perustana riittävä uni ja monipuolinen ruokavalio
Mitä urheiluvamman kuntoutuksessa tulee huomioida?
Säännöllisellä liikunnalla on merkittäviä terveyshyötyjä. Säännöllinen liikunta suojaa muun muassa verenkiertoelimistön sairauksilta, tyypin kaksi diabetekseltä, osalta syöpäsairauksista ja vähentää varhaisen kuoleman riskiä. Kansalliset liikuntasuosituksemme suosittavat harrastamaan lihaskuntoharjoittelua kahdesti viikossa sekä reipasta aerobista liikuntaa 2,5 tuntia tai rasittavaa liikuntaa 75 minuuttia viikossa, päivittäistä taukoliikuntaa unohtamatta.
Terveyshyödyistä huolimatta urheiluun ja liikunnan yhteydessä esiintyvät tapaturmaiset vammat ovat yleisiä. Suomalaisen kyselytutkimuksen mukaan vuosina 2016–2017 tapahtui noin 420 000 liikuntatapaturmaa 20–74 -vuotiaiden väestössä. Näistä 42 % tapahtui naisille ja 58 % miehille. Kaikista liikuntatapaturmista 62 % olivat nyrjähdyksiä, venähdyksiä, sijoiltaanmenoja tai lihasvammoja; 22 % mustelmia, ruhjeita tai haavoja; 8 % murtumia; 2% aivotärähdyksiä ja 6 % muita vammoja.
Venähdys- ja repeämävammoista suurin osa paranevat biologisesti itsestään ajan myötä. Urheiluun ja liikuntaan palatessa kuitenkin hyvin usein uusintavammariski on kohonnut. Syitä tähän ovat muun muassa vamman myötä alentunut voimantuotto ja koordinaation heikkeneminen sekä sairausloman aikana alentunut lajinomainen fyysinen kunto. Liian aikainen paluu lajiin voi johtaa vamman uusiutumiseen. Oikein ajoitetulla ja nousujohteisella kuntouttavalla harjoittelulla uusintavammariskiä voidaan alentaa. Kuntoutuksen aikana kannattaa toteuttaa myös urheilijan tai liikkujan suorituskykyä kehittävää harjoittelua.
Tässä postauksessa käsittelen yleisiä periaatteita, joita tapaturmaisen urheiluvamman kuntoutuksessa tulee huomioida. Samoja periaatteita voidaan noudattaa myös rasitusperäisten vammojen kuntoutuksessa.
1. Vaurioitunut kudos
Vaurioituneella kudoksella on merkitystä vamman ennusteeseen ja paranemisaikaan. Lihas-, nivelside-, jänne-, luu- ja rustokudoksella on toisistaan poikkeavia ominaisuuksia ja paranemisaika näillä kudoksilla on erilainen. Lihas- ja luuvammat paranevat hyvän verisuonituksensa ansiosta yleensä nopeimmin, kun taas jännevammojen paraneminen on huomattavasti hitaampaa ja ruston paranemiskyky on vähäistä.
Kuntoutusprosessissa on oleellista seurata vaurioituneen kudoksen biologista paranemisaikaa, jota ei ole mahdollista nopeuttaa. Liian aggressiivinen kuntoutus tai aikainen paluu lajiin hidastavat paranemista ja lisäävät vamman uusiutumisen riskiä. Sivuhuomiona mainittakoon, että tulehduskipulääkkeet ja kylmähoito saattavat hidastaa paranemista ja niitä on syytä käyttää harkiten.
Kuntoutuksen alussa harjoittelu on usein kevyttä ja keskittyy vaurioituneen alueen liikkuvuuden palauttamiseen, josta nousujohteisesti edetetään raskaampaan harjoitteluun tähdäten lajiin paluuseen. Usein voidaan aloittaa samanaikaisesti korvaava harjoittelu suorituskyvyn ylläpitämiseksi tai kehittämiseksi.
Kannattaa tutustua uudistettuun urheiluvammojen ensiapuohjeistukseen ”PEACE AND LOVE”: https://terveurheilija.fi/terveydenhuolto/urheiluvamman-ensiapu/
2. Vamman sijainti ja laajuus
Kuntoutuksessa huomioidaan vamman sijainti ja laajuus. Esimerkiksi lihasvammoissa lihasrungon alueella oleva vamma paranee tiheämmän verisuonituksen vuoksi nopeammin kuin jännealueella oleva vamma.
Vamman laajuus vaikuttaa arvioituun paranemisaikaan, lievien venähdysten parantuessa nopeammin ja laajojen repeämien vaatiessa jopa mahdollista leikkaushoitoa.
3. Kuntoutuksen tavoitteiden asettelu
Kuntoutussuunnitelmaa luodessa keskeistä on määritellä kuntoutuksen tavoitteet – onko tavoitteena palata vielä saman lajin pariin samalle tasolle, siirtyä ”jäähdyttelemään” alemmalle sarjatasolle vai kuntouttaa vamma-alue niin, että arkielämä sujuu ongelmitta? Luonnollisesti kuntoutuja on se, joka omat tavoitteensa asettaa. Terapeutin roolina on toteuttaa hyvässä vuorovaikutuksessa tavoitteisiin tähtäävä kuntoutussuunnitelma.
4. Lajiin paluuseen tähtäävä harjoittelu ja suorituskyvyn kehittäminen
Urheilijan ja liikkujan turvallisen lajiin paluun kannalta on oleellista, että kuntoutuksessa huomioidaan, millaisia fyysisiä ominaisuuksia lajissa vaaditaan. Harjoitusohjelman tulee olla yksilöllisesti rakennettu. Esimerkiksi maratonjuoksijan ja jalkapalloilijan nilkan nivelsidevamman kuntoutuksen sisältö voi olla kuntoutuksen alkupuolelle samankaltainen, mutta kuntoutuksen edetessä lähelle lajiin paluuvaihetta harjoittelun painopisteet voivat olla hyvin erilaisia. Jalkapalloilijan tulee lajissaan suoriutua nopeista suunnanmuutoksista, hypyistä ja alastuloista, joita maratonjuoksuun taas ei kuulu. Lajiin paluun ajankohtaan vaikuttaa myös, kuinka suuren vammariskin lajista on kyse. Nilkan nivelsidevamman jälkeen maratonjuoksija on todennäköisesti nopeammin täysipainoisessa harjoittelussa mukana kuin jalkapalloilija.
Hyvä fyysinen kunto suojaa urheiluvammoilta ja on oleellista urheilun suorituskyvyn kannalta. Kuntouttavassa harjoittelussa tulee huomioida myös suorituskykynäkökulma eikä ainoastaan keskittyä vamma-alueen harjoittamiseen. Kuten aiemmin mainittiin, kehittävää kestävyys- ja voimaharjoittelua voidaan usein toteuttaa sovelletusti jo varhaisessa vaiheessa.
Kudosparanemisen edetessä myös vamma-alueen harjoittamisen tulee asteittain edetä kohti lajissa vaadittavaa kuormitustasoa. Nopeutta ja voimaa vaativissa lajeissa harjoittelu ei voi olla vain kuminauhan kääntelyä ja venyttelyä. Kuntoutuksen alkumetreillä kevyet kuminauhajumpat voivat olla paikallaan, mutta esimerkiksi jalkapalloilijan takareisivamman kohdalla kuntoutuksessa on syytä edetä kevyistä harjoitteista maksimi- ja nopeusvoimaharjoitteluun sekä spurtti- ja suunnanmuutosharjoitteluun, ennen kuin lajiharjoitteluun palataan. Lajiin paluu on järkevintä toteuttaa ensin lajiharjoituksiin osallistuen ja harjoitusmääriä lisäten ennen kilpailutapahtumiin osallistumista, sillä kilpailutilanteissa uusintavammariski on korkeampi.
6. Yksilöllisyys
Useimmiten urheiluvamman kuntoutuksen alussa tiedetään alustava kuntoutumisen ja lajiin paluun aikataulu. Kuitenkin paranemisajat voivat vaihdella ihmisten välillä. Kuntoutuksen etenemistä kannattaa seurata yksilöllisesti eri mittarein ja seurannan perusteella edetä harjoittelussa nousujohteisesti. Kuntoutujan psyykkinen valmius lajiin paluuseen on hyvä huomioida, sillä epävarmuus ja itseluottamuksen puute loukkaantuneeseen raajaan alentaa suorituskykyä ja voi altistaa uudelle vammalle.
Urheiluvammojen ennaltaehkäisystä voit lukea esimerkiksi Terve Urheilija-sivustolta: https://terveurheilija.fi/urheiluvammojen-ennaltaehkaisy/
Kiitos ajastasi,
Eetu
naprapaatti
Johtaako huono ryhti tuki- ja liikuntaelinongelmiin – Myytinmurskaajat/Terveystalo Rela-hierojat
Johtaako ryhti tuki- ja liikuntaelinongelmiin?
Alkuperäinen teksti 12/2020:
https://www.relahierojat.fi/Ajankohtaista/1792020-Lihashuollon-myytinmurtajat
Juho: Eetu, sinä selän vaivojen ammattilainen. Näin etätöiden aikakaudellahan varmasti myös ryhtiasiat ovat mielessä kotitoimistojen äärellä. Huonoa ryhtiä pidetään usein erilaisten kipujen ja tuki-liikuntaelinongelmien taustasyynä ja hyvän ryhdin on ajateltu vähentävän kehon rakenteisiin kohdistuvaa kuormitusta. Onko tämä näin yksiselitteistä?
Eetu: Näinhän sitä kuulee, kun asiaa tuodaan esiin yksiselitteisesti. Jos asiaa tarkastellaan väestötasolla, niin ryhti yksin selittää huonosti kipua – väestötasolla ”hyvä”- ja ”huono”-ryhtisillä ihmisillä kiputiloja havaitaan yhtä paljon. Ryhti ja selän muodot, kun ovat meillä jokaisella hyvin yksilöllisiä. On suoraa ja ”kurvikkaampaa” selkää.
Juho: Totta turiset. On tutkitusti todettu, ettei ryhtiohjaus ja ergonomian parantaminen ole yleensä tehokkaita keinoja kipujen hoidossa eikä ennaltaehkäisyssä. Toki yksittäisen ihmisen kohdalla näistä voikin olla hyötyä.
Eetu: Aivan! Ihmisen hakeutuessa vastaanotolle niskahartia-alueen tai selkävaivan takia moni ihan kysymättä kuvailee omaa työympäristöään: ”Löytyy säädettävää työtasoa, ja että nämä ryhtiasiat ovat kunnossa”, mutta silti paikkoja kolottaa. Hyödyllisintä ryhtiohjausta työpäivän aikana saattaakin olla asennon vaihtelu ”paras asentosi on seuraava asentosi” lausahduksen mukaisesti.
Juho: Tuossahan on ideaa! Tuki- ja liikuntaelimistömme kaipaa kuormitusta, jotta se pysyy vahvana. Tähän perspektiiviä antaa myös, miten asiat ovat ajan saatossa muuttuneet. Tämän päivän ”työkone” on tietokone eikä esimerkiksi kirves tai kuokka. Nykyaikainen elämäntapa on muuttunut siihen suuntaan, että olemme enemmän paikallaan, kun liikkeessä. Juuri tämän takia riittävästä liikunnan määrästä huolehtiminen ja siihen kannustaminen on tärkeää, sillä aktiivinen elämäntapa ja liikuntaharrastukset suojaavat kiputiloilta. Liikkumattomuus esimerkiksi on ryhtiä huomattavasti suurempi ongelma.
Myytinmurskaajat eivät ole ryhdin korostamisen puolestapuhujia vaan kannustavat huolehtimaan omasta kehostaan. Murskaajat haluavat muistuttaa, että tuki- ja liikuntaelimistön kipujen taustalla voi olla monia syitä. Ryhti ja asennot ovat vain yksi osatekijä muiden joukossa. Tehokkain ryhtiohjeistus useimmille ihmisille saattaa olla suositus asentojen vaihteluun riittävän usein. Vaivan iskiessä yksilöllistä ratkaisua kannattaa etsiä ammattilaisen avustuksella. Myytinmurskaajat auttavat sinua Juhon toimesta Tampereella ja Eetun Helsingissä.
Lue myös aiempi blogitekstini yleisistä selkäkipumyyteistä: https://www.naprapaattiauvinen.fi/5-yleista-selkakipumyyttia/
Edistääkö etätyö palautumista – Myytinmurskaajat/Terveystalo Rela-hierojat
Auttaako lepo jännekipuun?
Alkuperäinen teksti 11/2020:
https://www.relahierojat.fi/Ajankohtaista/1792020-Lihashuollon-myytinmurtajat
Eetu: Aikaisemmissa kirjoituksissa olemme sivunneet palautumista ja kokonaiskuormituksen huomioinnin merkitystä harjoittelusta. Muutetaan hieman näkökulmaa ja varsinaisen murskauksen sijaan käydään tällä kertaa läpi etätyön aiheuttamia haasteita ja mahdollisuuksia jaksamisen näkökulmasta.
Juho: Mikäpäs siinä. Välillä kuulee puhuttavan etätyöstä kuormittavana asiana. Omat rytmit ja rutiinit joutuu asettamaan uudelleen ja kotona työskentelyyn voi liittyä erilaisia haasteita. Tämän lisäksi varsinkin marraskuun pimeydessä helposti kokee väsymystä ja tunnetta siitä, ettei nyt vaan jaksaisi. Miten palautumisesta ja jaksamisesta voisi huolehtia näin ”etätyön aikakaudella”?
Eetu: Niin toki, monille etätyöt kuitenkin tarjoavat mahdollisuuden säädellä milloin tekevät töitään. Myös etätyöhön riittävä uni ja monipuolinen ravinto luovat perustan jaksamiselle. Onkin hyvä aloittaa näistä, kun tarkastellaan omaa jaksamista ja palautumista työpäivästä.
Juho: Aivan! Näiden lisäksi nostaisin esille tärkeänä liikkumisen, erityisesti hyvän kestävyyskunnon merkityksen. Etätöiden ohella kestävyyskuntoa voi kehittää esimerkiksi lounastauolla lenkkeillen tai pihapelejä pelaten – kävelypalaveri myös yksi mahdollisuus liikunnan sovittamiseen osaksi työpäivää.
Eetu: Juuri näin, lihasvoimaa kehittävää harjoittelua ei kannata myöskään unohtaa. Jos mahdollista, oman liikuntatuokionsa voisi ajoittaa valoisaan aikaan, jolloin ulkoilukin voi olla mieluisampaa. Myös hyötyliikkuminen pihatöiden ja kauppareissun muodossa on ehdottomasti hyödyksi.
Myytinmurskaajat kokevat etätyön mahdollisuutena. Liikkuminen valoisan aikaan ja työpäivän tauottaminen liikunnalla ovat jaksamista ja palautumista edistäviä keinoja. Myytinmurskaajat suosittavat liikkumista monipuolisesti, mutta nostavat esiin erityisesti aerobisen liikunnan merkityksen, se kun auttaa jaksamaan ja palautumaan arjesta.
Jännekipu – Myytinmurskaajat/Terveystalo Rela-hierojat
Auttaako lepo jännekipuun?
Alkuperäinen teksti 10/2020:
https://www.relahierojat.fi/Ajankohtaista/1792020-Lihashuollon-myytinmurtajat
Eetu: Moikka Juho, saatiin mukava startti kirjoittelulle, joten eiköhän jatketa!
Alaraajaan paikantuva jänteen kiputila, joka on alkanut pikkuhiljaa voimistuen, on yleinen vaiva vastaanotolla. Mistäs tässä olikaan kysymys?
Juho: Joo sehän passaa! Jänteen kiputila, eli tendinopatia, on tosiaan useimmiten seurausta siitä, kun rasituksen määrää on lisätty liian nopeasti suhteessa jänteen sietokykyyn.
Eetu: Aivan, alaraajan osalta vaivaahan tavataan yleisesti akillesjänteessä, takareiden lähtökohdassa ja polvilumpion jänteen kiinnityskohdassa. Usein kuulee tähän vaivaan suositeltavan lepoa, venyttelyä ja harjoittelun lopettamista, jotta ”tulehdus” ja kipu jänteestä poistuu?
Juho: Juu, nykytiedon mukaan jännekipuun voi liittyä tulehdusreaktio, mutta se ei ole keskeisessä roolissa jännekivussa. Tarkalleenhan syytä jänteen kivulle ei tällä hetkellä tiedetä. Lepo helpottaa hetkellisesti oiretta, mutta se ei lisää jänteen sietokykyä rasitukselle. Olisiko Eetu sinulla tietoa miten tätä kannattaisi hoitaa?
Eetu: On tärkeää pohtia, onko selkeää liian suurta muutosta rasituksessa tapahtunut liian nopeasti. Kuormitusta kannattaa hetkellisesti vähentää, mutta samanaikaisesti jännettä harjoituttaa voimaharjoittelulla. Jänteen sietokyky rasitukselle lisääntyy harjoittelemalla ja kun harjoittelua vaikeutetaan asteittain, päästään useimmiten palaamaan takaisin täysipainoiseen harrastamiseen tai työn pariin. Harjoittelulle tarvitsee antaa aikaa. Paras tapa hoitoon on kuitenkin harjoittelun suunnitelmallisuus, jotta tällaisia ”kuormituspiikkejä” ei pääse syntymään ja jänteen kiputila voidaan välttää.
Tuomio: Tämä myytti on murrettu. Lepo helpottaa jännekipua, mutta ilman kuntouttavaa harjoittelua kipu hyvin usein tulee takaisin, kun palataan työhön tai harrasteisiin.
Naprapaatin vastaanotolle voi hakeutua jännekivun vuoksi
Yksilöllinen arviointi ja sen pohjalta rakennettava hoitosuunnitelma luovat perustan hoidolle ja kuntoutumiselle!
Venyttely – Myytinmurskaajat/Terveystalo Rela-hierojat
Pitkäkestoiset venytykset nopeuttavat harjoittelusta palautumista?
Alkuperäinen teksti 09/2020:
https://www.relahierojat.fi/Ajankohtaista/1792020-Lihashuollon-myytinmurtajat
Juho: Eetu kuomaseni, sitähän sanotaan usein, että fyysisen harjoituksen jälkeen tulisi venytellä huolellisesti pitkillä venytyksillä, jotta palautuminen on optimaalista. Ihan näin yksiselitteistähän se ei kuitenkaan ole.
Eetu: No juu, aihetta on tutkittu ja venyttelyn ei ole itse asiassa todettu nopeuttavan palautumista. Sallituin keinoin palautumista on muutenkin hankala nopeuttaa. Tärkeintä palautumisen optimoimiseksi on huolehtia monipuolisesta ravinnosta ja levosta, jotka laiminlyömällä palautumista voi kyllä hidastaa. Tätä nyt olisi sitten tietysti helppo käyttää tekosyynä jättää venyttely kokonaan. Kuinkas usein sitten tarvitsee venytellä?
Juho: Kyllä joo. Olisi hyvä eritellä vähintään kaksi eri tavoitetta venyttelylle. Palautumista sillä ei juurikaan edistetä, mutta liikkuvuuteen voidaan vaikuttaa. Terveysliikuntasuosituksien mukaan kaksi kertaa viikossa suoritettu liikkuvuusharjoite on riittävä liikkuvuuden ylläpitoon. Liikkuvuuden ylläpitämiseksi juuri venyttely ei ole kuitenkaan ole ainoa tapa, vaan liikkuvuutta voi kehittää myös systemaattisella voimaharjoittelulla, kun tehdään harjoitteita monipuolisesti ja isoin liikeradoin. Dynaaminen liikkuvuusharjoittelu, jossa kohde-alue viedään vain hetkellisesti ääriasentoon, on myös toimiva vaihtoehto.
Eetu: Hyviä pointteja! Itse lisäisin vielä tuohon myös harjoittelun kokonaiskuormituksen suunnittelun ja rytmityksen. On hyvä tiedostaa mitä kehon eri järjestelmää – esimerkiksi hermolihasjärjestelmää – voimme kuormittaa ja milloin, jotta kehitystä tapahtuu. Liikaa ja liian äkkiä tehty harjoittelu suhteessa aiempaan harjoitustaustaan ja tämän hetkiseen kuntoon voi pidempään jatkettaessa johtaa kudosten ylikuormitustilaan ja rasitusvammaan, mikäli palautumista ei huomioida oikein.
Tuomio: Tämä myytti on murrettu. Fyysisen harjoituksen jälkeiset pitkät venytykset EIVÄT nopeuta palautumista.
TOS – Rintakehän yläaukeaman oireyhtymä
Rintakehän yläaukeaman oireyhtymäksi (lyhenne TOS, engl. thoracic outlet -syndrome) kutsutaan yläraajan alueen oireilua, jonka taustalla ovat kaulan ja rintakehän yläosan rakenteiden ärsytystilat. Yleisimmin kyse on toiminnallisesta vaivasta. Verisuoni- ja hermorakenteiden todelliset puristustilat ovat syynä vain muutamissa prosenteissa tapauksista. TOS-oireilu alkaa usein alle 40 vuoden iässä ja se on yleisempää naisilla kuin miehillä. Oireyhtymän tarkkaa esiintyvyyttä väestötasolla ei tunneta.
Toiminnallinen TOS
Toiminnallinen TOS on yleisin oireyhtymän muoto ja sen hoito kuuluu naprapaatin osaamiseen. Tarkkaa rakenteellista syytä ei voida määrittää, vaan oireilun katsotaan johtuvan kaulan alueen lihaksiston ja ylimmän kylkiluun muodostaman kolmionmuotoisen tilan ahtaudesta (katso kuva). Tämä ahtaus saa aikaan tilassa kulkevien hermo- ja verisuonirakenteiden ärsytystilan, nk. ”pinteen”. Syynä tähän ahtauteen ovat ylimpien kylkiluiden, kaula- ja rintarangan toimintahäiriöt sekä lisääntynyt lihasjännitys kaulan ja niskahartiaseudun lihaksistossa. Myös pienen rintalihaksen alainen tila on mahdollinen pinnepaikka.
Toiminnalliselle yläaukeaman oireyhtymälle altistavina tekijöinä pidetään etukumaraa ryhtiä, toistuvia samankaltaisia yläraajan liikkeitä tai staattista työskentelyä kädet kohoasennossa. Oireilu alkaa tyypillisesti pitemmällä aikavälillä, hitaasti pahentuen. Keskeisimpänä oireena on käsien puutuminen öisin ja kohoasennossa työskenneltäessä. Oireilu paikantuu kämmenen pikkusormen puoleiseen osaan. Puutumisen lisäksi käden pistely, särky ja voimattomuus ovat mahdollisia oireita. Yläraajaoireiden lisäksi niskahartiaseudun ja olkanivelen oireilu on yleistä.
Miten hoidetaan?
Tutkimustietoa toiminnallisen TOS:n hoidosta on valitettavan vähän. Ensisijaisena hoitomuotona pidetään lääkkeettömiä konservatiivisia hoitomuotoja. Naprapaatin vastaanotolla oireilun syitä etsitään kaularangan, rintakehän, lapaluun ja olkanivelen alueen rakenteiden toiminnasta. Myös muiden samanaikaisten ”hermopinteiden” mahdollisuus huomioidaan. Haastattelun ja kliinisen tutkimuksen jälkeen naprapaatin suorittama manuaalinen hoito kohdistuu nivel-, lihas- ja hermorakenteisiin. Hoitoon yhdistetään yksilöllinen harjoitusterapia, jossa asiakas ohjataan tekemään itsenäisesti mm. liikkuvuutta, kestävyyttä ja voimaa parantavia harjoitteita.
Verisuoni- ja hermoperäinen TOS
Verisuoniperäisen TOS:n taustalla voi olla esimerkiksi solisvaltimon puristuminen tai solislaskimon tukos. Ylimääräinen nk. kaulakylkiluu voi olla ahtauttamassa hermorakenteiden kulkua aiheuttaen rakenteellisen puristustilan. Useimmiten kaulakylkiluu on kuitenkin oireeton anatominen poikkeama. Verisuoni- ja hermoperäiset oireyhtymän muodot kuuluvat erikoissairaanhoidon piiriin. Naprapaatin osaamiseen kuuluu taito tunnistaa tällaiset tilanteet, joissa tarvitaan muun terveydenhuollon ammattilaisen hoitoa. Äkillisesti alkanut käden etenevä voimattomuus ja tunnottomuus ovat syitä hakeutua välittömästi tutkimuksiin.
Kiitos kun luit blogiani,
Eetu Auvinen, naprapaatti
__
Varaa aika tästä: https://www.naprapaattiauvinen.fi/ajanvaraus/
Mitä muita vaivoja naprapaatti hoitaa? https://www.naprapaattiauvinen.fi/milloin-naprapaatille/
Rannekanavaoireyhtymä
Rannekanavaoireyhtymäksi (karpaalitunnelisyndrooma, engl. carpal tunnel syndrome) kutsutaan kyynärvarren keskellä kulkevan keskihermon ääreisosan toiminnanhäiriötä. Ranteen pikkuluiden sekä ranteen poikittaisen nivelsiteen muodostaman rannekanavan paine nousee ja keskihermo altistuu puristukselle sekä hapenpuutteelle. Tämä saa aikaan keskihermon niin kutsutun ”pinnetilan”.
Rannekanavaoireyhtymä on yleisin ääreishermoston pinnetila. Tauti on yleisempi naisilla kuin miehillä, esiintyvyyden ollessa väestötasolla kolme prosenttia. Erityistä riskiryhmää ovat raskaana olevat naiset, ylipainoiset henkilöt, reumaatikot ja diabeetikot. Vaiva tavataan usein työssään tai vapaa-ajalla toistuvia samankaltaisia yläraajojen liikkeitä tekevillä ihmisillä. Joskus myös ranteen murtuma voi laukaista rannekanavaoireyhtymän.
Oirekuvaan kuuluu kämmenen alueen lisäksi peukalon, etusormen, keskisormen ja nimettömän keskisormen puoleisen osan puutuminen ja pistely. Oireet herättävät usein öisin. Vaiva provosoituu myös käsillä työskenneltäessä. Tyypillisesti oireet tulevat esille samanlaisissa tilanteissa (esimerkiksi autolla tai polkupyörällä ajaminen, tietokoneen hiiren käyttäminen). Puristusote voi provosoida oiretta ja esineet voivat myös putoilla kädestä. Käden ravistelu auttaa oireeseen taudin alkuvaiheessa. Rannekanavaoireyhtymä kehittyy usein molemminpuoliseksi ja dominantin puolen käsi oireilee voimakkaammin. Taudin edetessä voidaan havaita kämmenen lihasten voimattomuutta sekä surkastumista.
Miten todetaan
Rannekanavaoireyhtymän toteamiseen riittää yleensä huolellisen haastattelun lisäksi vastaanotolla tehtävä kliininen tutkimus. Mahdolliset kyynärvarren ja rintakehän yläaukeaman hermoärsytykset sekä kaularankaperäinen oireilu tulee ottaa huomioon. Taudin yhteydessä saattaa esiintyä samanaikaisesti niskahartiaseudun sekä olkavarren kipuilua. Hoitamaton rannekanavaoireyhtymä voi johtaa parantumattomaan haittaan.
Rannekanavaoireyhtymän hoito
Manuaalinen terapia on osoitettu rannekanavaoireyhtymän hoidossa vaikuttavaksi hoitomuodoksi lyhyellä ja pitkällä aikavälillä [1, 2, 3]. Naprapaatin suorittama manuaalinen hoito koostuu erilaisista hoitotekniikoista, kuten pehmytkudoskäsittelystä sekä nivelten ja hermokudoksen mobilisaatiosta. Aerobinen liikunta on hyödyllinen osa hoitokokonaisuutta. Taudin alkuvaiheessa voi olla tarpeellista vähentää oiretta provosoivia tekijöitä, mutta oirekuvan helpottaessa palataan asteittain takaisin normaaleihin arkitoimiin. Muista hoitomenetelmistä ultraäänen ja laserterapian vaikuttavuusnäyttö on heikkoa. Kortikosteroidi-injektiot ja ranteen poikittaiseen nivelsiteeseen kajoava kirurgia ovat myös vaikuttavia hoitokeinoja. Mikäli suorittamani manuaaliterapian hoitovaste jää heikoksi, ohjaan asiakkaan asianmukaisesti eteenpäin.
Vaivan ennaltaehkäisyssä tärkeää on toistuvan yksipuolisen rasituksen välttäminen. Fyysinen aktiivisuus ja liikuntaharrastukset vähentävät sairastumisriskiä merkittävästi.
Kiitos kun luit blogiani,
Eetu Auvinen, naprapaatti
__
Varaa aika tästä: https://www.naprapaattiauvinen.fi/ajanvaraus/
Mitä muita vaivoja naprapaatti hoitaa? https://www.naprapaattiauvinen.fi/milloin-naprapaatille/
5 yleistä selkäkipumyyttiä
Aiempi kirjoitukseni käsitteli yksilöllisen kipukokemuksen syntyä sekä akuutin ja pitkittyneen kivun eroja. Aasinsiltana tästä otan nyt puheeksi viisi käsitystä selkäkivusta, jotka elävät sitkeästi ihmisten mielikuvissa, vaikka nykyaikainen tietämys onkin osoittanut nämä epätodenmukaisiksi.
Selkäkipu on yksittäisen ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna merkittävä elämänlaatua heikentävä oire. Selkäkivusta johtuvat sairauslomat ja terveydenhuoltopalveluiden käyttö ovat suuri kuluerä yhteiskunnalle. Nykyaikainen lähestyminen selkäkivun hoitoon onkin meidän kaikkien etu. Henkilökohtaisena tavoitteenani on tarjota vastaanotollani mahdollisimman laadukasta ja yksilöllistä hoitoa. Muutosta oireisiin havaitaan usein jo 3-5 hoitokerran jälkeen.
Viisi yleistä selkäkipumyyttiä, jotka eivät todistetusti pidä paikkaansa:
1. Pitkittynyt selkäkipu johtuu rappeumasta ja kudosvauriosta
Selkäkipua selitetään usein ikääntymiseen liittyvillä rakenteellisilla muutoksilla, kuten nivelten kulumilla, välilevyn rappeumilla ja madaltumilla. Todellisuudessa nämä kuvantamislöydökset ovat hyvin yleisiä myös oireettomilla ihmisillä ja ne eivät yksinään selitä selkäkipua. Jos ikääntymiseen liittyvät muutokset, joita väistämättä meille jokaiselle vuosien vieriessä tulee, olisivat kivun ainoa syy, niin emmekö me kaikki olisi päivä päivältä kipeämpiä? Kuvantamislöydöstä tuleekin tarkastella aina kriittisesti, verrata asiakkaan oireisiin ja suhteuttaa vastaanotolla tehtävään tutkimukseen. Vaikka kuvissa näkyisikin kulumia ja välilevyjen madaltumia, se ei tarkoita, etteikö selkäkivusta voisi parantua.
Välilevyn vauriot ovat toki mahdollisia akuutin selkäkivun aiheuttajia, mutta paranemisennuste niillä on erinomainen. Vain pieni osa välilevyvaivoista johtaa kirurgin pöydälle. Selkäkipu, johon liittyy voimakas jalkojen tunnottomuus ja voimattomuus, virtsaamisvaikeus tai ulostuksen pidätysvaikeus ovat syitä hakeutua välittömästi päivystykseen.
Mistä selkäkipu siis johtuu? Nykyaikaisen tieteellisen käsityksen mukaan pitkittyneeseen selkäkipuun liittyy oleellisesti selän eri kudosten ja kivunsäätelyjärjestelmän herkistymistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ärsyke, joka olisi normaalisti kivuton, saa aikaan selkäkipua. Tällaisessa selkäkivussa nousujohteinen terapeuttinen harjoittelu on oleellisessa asemassa: hoidetaan selkäkipua ns. siedättämällä, eli lisäämällä kuormitusta asteittain.
Rakenteellisten poikkeavuuksien, asentojen ja ryhdin lisäksi elämäntapaan liittyvillä tekijöillä on merkitystä selkäkivussa. Liikkumattomuus, liiallinen stressi ja vähäinen yöuni altistavat kiputilojen synnylle. Huoli ja epätietoisuus selkäkivun syistä voivat tutkitusti pahentaa kipua. Vastaanotollani manuaalisen hoidon ja terapeuttisen harjoittelun ohjaamisen lisäksi haluan kohdata asiakkaani yksilöllisesti.
2. Nikamat voivat mennä pois paikaltaan
Nikamat eivät mene pois paikaltaan arkisissa aktiviteeteissa (kuten vartaloa kiertäessä tai kengännauhoja sitoessa), eikä niitä voi manuaalisen terapian keinoin ”laittaa paikalleen”. Nikaman sijoiltaanmeno tai ns. lukkotila on kyllä mahdollista, mutta silloin syynä on suurienerginen vamma (kuten auto-onnettomuus tai katolta putoaminen), eikä asiakas tällöin tule kävellen terapeutin vastaanotolle. Nämä todelliset nikaman sijoiltaanmenot hoidetaan sairaalaolosuhteissa. Kansankielessä ”nikamalukolla” tarkoitetaan selkärangan pikkunivelten kiputilaa, joka voi saada alkunsa esimerkiksi nopeasta selän kiertoliikkeestä. Selkärangan pikkunivelet (fasettinivelet) ovat nivelkapselinsa osalta tiheään hermotettuja ja mahdollisia selkäkivun syitä. Nivelten manipulaatiohoito, jonka yhteydessä saatetaan kuulla naksahtava ääni, on tällöin hyvä vaihtoehto. Manipulaatiohoidon tiedetään parantavan selän liikkuvuutta ja vähentävän kipua. Naprapaatti käyttää työssään yhtenä keinona manipulaatiota. Hoitoon yhdistetään lähes aina terapeuttista harjoittelua.
3. Kun selkä on kipeä, kannattaa mennä magneettikuviin
Isoa ihmisjoukkoa tarkasteltaessa kuvantamislöydökset eivät kerro, kenen selkä on kipeä ja kenen ei. Monet kuvissa nähtävät löydökset ovat hyvin yleisiä myös oireettomilla ihmisillä. Selän kuvantamistutkimusta harkitaan, kun oirekuvan ja haastattelun perusteella epäillään vakavan sairauden mahdollisuutta, kuten tulehduksellista selkäsairautta, murtumaa tai syöpää. Näiden osuus kaikista selkäkivuista on vain noin 1-5 prosenttia. Suurimmalle osalle selkäkipuisista riittää huolellinen haastattelu ja kliininen tutkimus, eikä kuvantamisella ole vaikutusta hoitosuunnitelmaan. Naprapaatin osaamiseen kuuluu taito tunnistaa tilanteet, joissa asiakas tarvitsee lääkärin arviota.
4. Selkäkipu johtuu heikoista keskivartalon lihaksista
Keskivartalon lihaksiston eli coren heikkoutta pidetään yleisenä syynä selkäkivulle. Terveydenhuollon ja liikunnan ammattilaiset suosittelevat usein selkäkipuisille coreaktivaatiota lisääviä harjoitteita, kuten ”lankkuharjoitteita”. Nykyään tiedetään kuitenkin, että selkäkipuisella keskivartalon lihakset saattavatkin olla päinvastaisesti liian aktiiviset ja ne kaipaisivat rentoutusta. Lisäksi useissa tutkimuksissa on osoitettu, että isolle osalle selkäkipuisista keskivartaloharjoittelu ei ole sen hyödyllisempää kuin muun tyyppinen liikunta. Liikunnan ja aktiivisuuden lisääminen vähentää selkäkipua. Keskivartalon aktivoiminen ja vatsaontelon paineen lisääminen raskaiden fyysisten suoritusten, kuten painavien esineiden noston tai vaikkapa maastavetotreenin aikana on järkevää, mutta arjessa ei tarvitse lankuttaa!
5. Pitkään jatkuneesta selkäkivusta ei voi parantua
Pitkään jatkuneestakin kivusta voi parantua! Naprapaatin suorittama manuaalinen hoito ja terapeuttinen harjoittelu ovat tutkitusti vaikuttavia hoitomuotoja pitkittyneessä selkäkivussa. Useimmiten kipu ei johdu ainoastaan selän rappeumasta, vaan taustalla on monia syitä, joihin voidaan vaikuttaa. Aina kivusta ei kuitenkaan voida päästä kokonaan eroon, mutta kipua voidaan helpottaa ja elämänlaatu sekä toimintakyky voivat parantua. Säännölliset yöunet, stressinhallinta ja riittävä liikunta ovat keskiössä nykyaikaista pitkittyneen kivun hoitoa. Onnistuneen hoidon taustalla on terapeutin ja asiakkaan yhteispeli, jossa asiakas on itse aktiivisesti mukana kuntoutusprosessissa.
Kiitos kun luit blogiani.
Jatketaan eteenpäin nykyaikaisen tiedon valossa ja Naprapaattiyhdistyksen sloganin mukaisesti – Kivuttoman liikkumisen puolesta!
Eetu Auvinen, naprapaatti
Varaa aika tästä: https://www.naprapaattiauvinen.fi/ajanvaraus/
Mitä muita vaivoja naprapaatti hoitaa?
https://www.naprapaattiauvinen.fi/milloin-naprapaatille/
Miten kipuaistimus syntyy?
Kansainvälisen kivuntutkimusyhdistyksen (IASP) määritelmässä kipu tarkoittaa epämiellyttävää, sensorista ja tunneperäistä kokemusta, jota kuvaillaan kudosvauriota ilmaisevilla käsitteillä. Kipu on yksi tavallisimmista terveydenhuollon palveluihin hakeutumisen syistä, pitkäaikaisten tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen ollessa yleisin kivun aiheuttaja. Suomalaisen väestötutkimuksen mukaan 35 prosenttia aikuisista on kokenut vähintään kolme kuukautta kestäneen kipujakson. Päivittäisestä kivusta kärsii 14 prosenttia väestöstä.
Kipu luokitellaan ajallisesti akuuttiin (kesto alle kuusi viikkoa), subakuuttiin (6-12 viikkoa) ja pitkittyneeseen (yli 12 viikkoa) kipuun. Nosiseptiivisella kivulla tarkoitetaan kipuaistimusta, joka on peräisin kudosvaurion tai -ärsytyksen aikaansaamasta kipureseptorin, nosiseptorin, aktivoitumisesta. Esimerkiksi luusto, lihakset, nivelkapselit ja sisäelimiä ympäröivät kalvot ovat nosiseptiivisesti hermotettuja. Neuropaattisessa kivussa vaurio tai ärsytys on itse viestejä välittävässä hermojärjestelmässä (eli ääreis- ja/tai keskushermostossa). Nosiplastisessa kivussa nosiseptorit ja kipua välittävä hermojärjestelmä on aktiivinen ja herkistynyt, vaikkei oiretta selittävää kudosvauriota tai ärsytystä ole. Kipu on kuitenkin aina todellista.
Akuutin kivun tehtävänä on varoittaa mahdollisesta tai jo syntyneestä kudosvauriosta (esimerkiksi haava, nilkan nyrjähdys tai palovamma). Kyseessä on siis elimistön normaali ja tärkeä toiminto. Kipuaistimus syntyy, kun kemiallisiin, toksisiin sekä mekaanisiin ärsykkeisiin reagoiva kipureseptori aktivoituu ja välittää sähköisen impulssin selkäytimen takasarveen. Selkäytimessä tieto kulkeutuu projektioneuroneita pitkin aivorungon ja talamuksen kautta aivojen kipua käsitteleville alueille prosessoitavaksi. Nämä aivojen alueet tunnetaan nimellä kipumatriisi. Kivun muodostumiseen vaikuttavat kipureseptorin lähettämän viestin lisäksi hermoston sen hetkinen vireystila. Stressi, väsymys ja alakuloisuus voivat vahvistaa kipuaistimusta. Kipumatriisi arvioi saamansa tiedon ja muodostaa yksilöllisen kipukokemuksen. Kipuaistimus muodostuu siis aina aivoissa.
Elimistöstä tulevien viestien lisäksi kipukokemukseen vaikuttavat mm. perimä, uskomukset, tunteet sekä yksilön aikaisemmat kipukokemukset. Tämä kivun moniulotteisuus tulee muistaa erityisesti kipupotilaan kuvantamistutkimusten yhteydessä, sillä erilaisia rappeumalöydöksiä nivel-, välilevy- ja rustorakenteissa tavataan myös oireettomassa väestössä. Löydösten yhteyttä oireisiin täytyy arvioida tapauskohtaisesti.
Pitkittyneestä kivusta puhutaan, kun kipu on jatkunut pitempään kuin normaalin kudosten paranemisprosessin tulisi kestää. Pitkittyneeseen kipuun liittyy usein hermoston toiminnanhäiriö, jossa kipua välittävä hermojärjestelmä on herkistynyt ja se itsessään ylläpitää kiputuntemusta. Akuutti kipu ei vaurioita hermojärjestelmää, mutta pitkittyessään se saa aikaan neuroplastisia muutoksia hermoston rakenteessa ja toiminnassa. Funktionaalinen magneettikuvantaminen (fMRI) on osoittanut pitkittynyttä kipua sairastavilla aivojen käsittelevän sensoriset signaalit eri tavalla kuin kivuttomilla henkilöillä. Neuroplastisuuden eli hermoston muokkautumiskyvyn myötä nämä muutokset voivat olla kuitenkin palautuvia. Naprapaatin ohjaama terapeuttinen harjoittelu, jossa lisätään asteittain kuormitusta, on pitkittyneen kivun hoidossa keskeisessä roolissa.
Suomalaisen kipututkijan Helena Mirandan videolla lisää pitkittyneestä kivusta:
Pitkittyneestäkin kivusta on mahdollista parantua. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, jolloin hoidon tavoitteena on vähintäänkin helpottaa oiretta, parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua. Kivun uusi Käypä hoito-suositus (2017) korostaa toimivan hoitosuhteen merkitystä pitkittyneen kivun hoidossa. Lääkkeettömien hoitojen tulisi muodostaa kivunhoidon ydin. Oheisessa kuvassa näet esimerkkinä nivelrikon nykyaikaisen hoidon painopisteet. Oireileva nivelrikko on yksi yleisimmistä pitkäkestoista kipua aiheuttavista vaivoista. Hoidon keskiössä ovat konservatiiviset hoitomenetelmät: potilaan informointi, liikunta, elintapojen muutos, fysikaaliset ja manuaaliset hoidot. Unen laadusta tulee huolehtia, sillä huonon yöunen tiedetään lisäävän hermoston kipuherkkyyttä. Lääkehoitoon ja kirurgiaan turvaudutaan vain, kun edellä mainitut keinot eivät tuota toivottua hoitovastetta.
Naprapaatin vastaanotolle voi hakeutua niin akuutin kiputilan, kuin vuosia jatkuneen vaivan takia. Akuuteissa kiputiloissa merkittävää muutosta saadaan yleensä jo 2-5 hoitokerralla, kun taas pitkittyneen kivun hoidossa voidaan tarvita pidempiaikaista terapiasuhdetta. Pitkittyneen kivun hoidossa on tärkeää pohtia laaja-alaisesti kivun taustalla olevia syitä, joihin voi lukeutua esimerkiksi liikkumattomuuteen, stressiin ja yleisiin elämäntapoihin liittyviä tekijöitä. Terapeuttinen harjoittelu on tieteellisten tutkimusten sekä kansainvälisten hoitosuositusten mukaan vaikuttava hoitomuoto useimpien tuki- ja liikuntaelimistön kiputilojen hoidossa. Manuaalisen terapian vaikuttavuus pitkittyneessä kivussa on tieteellisesti osoitettu, eritoten kaularangan ja lanneselän vaivojen yhteydessä. Hoitosuunnitelma rakennetaan yksilöllisesti ja tarvittaessa konsultoidaan muita terveydenhuollon ammattilaisia.
Varaa aika tästä: https://www.naprapaattiauvinen.fi/ajanvaraus/
Milloin naprapaatille? https://www.naprapaattiauvinen.fi/milloin-naprapaatille/