Kansainvälisen kivuntutkimusyhdistyksen (IASP) määritelmässä kipu tarkoittaa epämiellyttävää, sensorista ja tunneperäistä kokemusta, jota kuvaillaan kudosvauriota ilmaisevilla käsitteillä. Kipu on yksi tavallisimmista terveydenhuollon palveluihin hakeutumisen syistä, pitkäaikaisten tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen ollessa yleisin kivun aiheuttaja. Suomalaisen väestötutkimuksen mukaan 35 prosenttia aikuisista on kokenut vähintään kolme kuukautta kestäneen kipujakson. Päivittäisestä kivusta kärsii 14 prosenttia väestöstä.
Kipu luokitellaan ajallisesti akuuttiin (kesto alle kuusi viikkoa), subakuuttiin (6-12 viikkoa) ja pitkittyneeseen (yli 12 viikkoa) kipuun. Nosiseptiivisella kivulla tarkoitetaan kipuaistimusta, joka on peräisin kudosvaurion tai -ärsytyksen aikaansaamasta kipureseptorin, nosiseptorin, aktivoitumisesta. Esimerkiksi luusto, lihakset, nivelkapselit ja sisäelimiä ympäröivät kalvot ovat nosiseptiivisesti hermotettuja. Neuropaattisessa kivussa vaurio tai ärsytys on itse viestejä välittävässä hermojärjestelmässä (eli ääreis- ja/tai keskushermostossa). Nosiplastisessa kivussa nosiseptorit ja kipua välittävä hermojärjestelmä on aktiivinen ja herkistynyt, vaikkei oiretta selittävää kudosvauriota tai ärsytystä ole. Kipu on kuitenkin aina todellista.
Akuutin kivun tehtävänä on varoittaa mahdollisesta tai jo syntyneestä kudosvauriosta (esimerkiksi haava, nilkan nyrjähdys tai palovamma). Kyseessä on siis elimistön normaali ja tärkeä toiminto. Kipuaistimus syntyy, kun kemiallisiin, toksisiin sekä mekaanisiin ärsykkeisiin reagoiva kipureseptori aktivoituu ja välittää sähköisen impulssin selkäytimen takasarveen. Selkäytimessä tieto kulkeutuu projektioneuroneita pitkin aivorungon ja talamuksen kautta aivojen kipua käsitteleville alueille prosessoitavaksi. Nämä aivojen alueet tunnetaan nimellä kipumatriisi. Kivun muodostumiseen vaikuttavat kipureseptorin lähettämän viestin lisäksi hermoston sen hetkinen vireystila. Stressi, väsymys ja alakuloisuus voivat vahvistaa kipuaistimusta. Kipumatriisi arvioi saamansa tiedon ja muodostaa yksilöllisen kipukokemuksen. Kipuaistimus muodostuu siis aina aivoissa.
Elimistöstä tulevien viestien lisäksi kipukokemukseen vaikuttavat mm. perimä, uskomukset, tunteet sekä yksilön aikaisemmat kipukokemukset. Tämä kivun moniulotteisuus tulee muistaa erityisesti kipupotilaan kuvantamistutkimusten yhteydessä, sillä erilaisia rappeumalöydöksiä nivel-, välilevy- ja rustorakenteissa tavataan myös oireettomassa väestössä. Löydösten yhteyttä oireisiin täytyy arvioida tapauskohtaisesti.
Pitkittyneestä kivusta puhutaan, kun kipu on jatkunut pitempään kuin normaalin kudosten paranemisprosessin tulisi kestää. Pitkittyneeseen kipuun liittyy usein hermoston toiminnanhäiriö, jossa kipua välittävä hermojärjestelmä on herkistynyt ja se itsessään ylläpitää kiputuntemusta. Akuutti kipu ei vaurioita hermojärjestelmää, mutta pitkittyessään se saa aikaan neuroplastisia muutoksia hermoston rakenteessa ja toiminnassa. Funktionaalinen magneettikuvantaminen (fMRI) on osoittanut pitkittynyttä kipua sairastavilla aivojen käsittelevän sensoriset signaalit eri tavalla kuin kivuttomilla henkilöillä. Neuroplastisuuden eli hermoston muokkautumiskyvyn myötä nämä muutokset voivat olla kuitenkin palautuvia. Naprapaatin ohjaama terapeuttinen harjoittelu, jossa lisätään asteittain kuormitusta, on pitkittyneen kivun hoidossa keskeisessä roolissa.
Suomalaisen kipututkijan Helena Mirandan videolla lisää pitkittyneestä kivusta:
Pitkittyneestäkin kivusta on mahdollista parantua. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, jolloin hoidon tavoitteena on vähintäänkin helpottaa oiretta, parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua. Kivun uusi Käypä hoito-suositus (2017) korostaa toimivan hoitosuhteen merkitystä pitkittyneen kivun hoidossa. Lääkkeettömien hoitojen tulisi muodostaa kivunhoidon ydin. Oheisessa kuvassa näet esimerkkinä nivelrikon nykyaikaisen hoidon painopisteet. Oireileva nivelrikko on yksi yleisimmistä pitkäkestoista kipua aiheuttavista vaivoista. Hoidon keskiössä ovat konservatiiviset hoitomenetelmät: potilaan informointi, liikunta, elintapojen muutos, fysikaaliset ja manuaaliset hoidot. Unen laadusta tulee huolehtia, sillä huonon yöunen tiedetään lisäävän hermoston kipuherkkyyttä. Lääkehoitoon ja kirurgiaan turvaudutaan vain, kun edellä mainitut keinot eivät tuota toivottua hoitovastetta.
Naprapaatin vastaanotolle voi hakeutua niin akuutin kiputilan, kuin vuosia jatkuneen vaivan takia. Akuuteissa kiputiloissa merkittävää muutosta saadaan yleensä jo 2-5 hoitokerralla, kun taas pitkittyneen kivun hoidossa voidaan tarvita pidempiaikaista terapiasuhdetta. Pitkittyneen kivun hoidossa on tärkeää pohtia laaja-alaisesti kivun taustalla olevia syitä, joihin voi lukeutua esimerkiksi liikkumattomuuteen, stressiin ja yleisiin elämäntapoihin liittyviä tekijöitä. Terapeuttinen harjoittelu on tieteellisten tutkimusten sekä kansainvälisten hoitosuositusten mukaan vaikuttava hoitomuoto useimpien tuki- ja liikuntaelimistön kiputilojen hoidossa. Manuaalisen terapian vaikuttavuus pitkittyneessä kivussa on tieteellisesti osoitettu, eritoten kaularangan ja lanneselän vaivojen yhteydessä. Hoitosuunnitelma rakennetaan yksilöllisesti ja tarvittaessa konsultoidaan muita terveydenhuollon ammattilaisia.
Varaa aika tästä: https://www.naprapaattiauvinen.fi/ajanvaraus/
Milloin naprapaatille? https://www.naprapaattiauvinen.fi/milloin-naprapaatille/