Esimerkkejä harjoitteista: rintaranka
Rintarankakipu
Esimerkkejä harjoitteista: alaselkä
▪️Maailmanlaajuisen Global Burden of Disease 2019 -tutkimuksen mukaan alaselkäkipu aiheuttaa maailmassa eniten vuosia alentuneen toimintakyvyn kanssa. Yleisintä alaselkäkipu on korkean elintason länsimaissa.
▪️Yli 12 viikkoa jatkuvaan pitkittyneeseen alaselkäkipuun liitetään moninaisia tekijöitä, kuten perimä, muut samanaikaiset sairaudet, elintapatekijät ja työhön liittyvät tekijät. Korkeampi kivun intensiteetti, alaraajaan säteilevä kipu, monipaikkakipu ja psykologinen kuormittuneisuus lisäävät selkäkivun pitkittymisen riskiä. Noin neljännekselle selkäoireet aiheuttavat merkittävää toimintakyvyn alenemista, joka voi johtaa työstä ja harrasteista poisjääntiin.
▪️Selkärangan välilevyjen rappeumalöydöksiä havaitaan aikuisväestössä riippumatta siitä, onko selkä kipeä. Nämä löydökset ovat kuitenkin yleisempiä selkäoireisilla kun oireettomilla. Tyypillisen jalkaan säteilevän ”iskiasoireen” aiheuttava välilevytyrä kehittyy tyypillisesti välilevyyn, jossa havaitaan jo nestepitoisuuden alenemista ja välilevyn madaltumista.
▪️Informointi selkäkivusta ja kannustus aktiivisena pysymiseen ovat ensilinjan hoitoa akuuttiin selkäkipuun. Pitkittyneen selkäkivun hoidossa ohjattu harjoitteluterapia on vaikuttava ja kustannustehokas hoitomuoto. Owen ym. 2020 toteavat verkostometa-analyysissaan aerobisen harjoittelun, vastusharjoittelun, pilateksen ja motorisen kontrollin harjoittelun vaikuttavaksi selkäkivun liikunnallisessa hoidossa.
▪️Naprapaatin toteuttama manuaalinen terapia on vaikuttavaa erityisesti, kun se yhdistetään aktiiviseen harjoitteluun. Manuaalisen terapian tekniikoita voidaan kohdentaa nivel-, lihaskalvo- ja hermorakenteisiin.
▪️Videolla näet joitain esimerkkejä selkäoireisen harjoitteista. Kuitenkaan tärkeimpiä vahvistettavia lihaksia tai ”parhaita selkäliikkeitä” ei tunneta, vaan harjoitteluohjelman sisältö on hyvä suunnitella yksilökohtaisesti. Lähtökohta pitkittyneen selkäoireen hoitoon voisi olla liikuntasuositusten mukainen yhdistelmä viikoittaista kestävyys- ja lihaskuntoharjoittelua.
▪️Lisäksi selkäkipuisilla näyttäisi olevan muutoksia biomekaanisessa toiminnassa, kuten poikkeava lannerangan liikehallintakyky. Ainakin osa selkäkipuisista liikuttaa selkäänsä hitaammin ja vähäisemmin kivuttomiin verrattuna. Liikehallinnan haastaminen ja harjoittelu monipuolisesti eri liikenopeuksilla ja liikesuunnilla on perusteltua osana alaselkäkivun liikuntahoitoa.
▪️Harjoittelun vaikutusmekanismit selkäkipuun ovat moninaisia. Fyysisten ominaisuuksien kehittymisen lisäksi liikunta mm. auttaa painonhallinnassa, parantaa mielialaa ja vähentää elimistön matala-asteista tulehdusta. Positiivinen vaikutus selkäkipuun voi välittyä monta ”reittiä” pitkin.
➡️Naprapaatin vastaanotolle voit hakeutua pitkäaikaisen alaselkäkivun ja muiden tuki- ja liikuntaelinoireiden vuoksi.
🎬: Jussi Evinsalo
Esimerkkejä harjoitteista: olkapää ja hartiarengas
Näytä tämä julkaisu Instagramissa
▪️Olkapääkipu on yksi yleisimmistä tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista ja hyvin yleinen korkean elintason länsimaissa. 15–50 % aikuisista kokee olkapääkipua vuoden aikana. Olkapääkivun esiintyvyys kasvaa iän myötä saavuttaen huippunsa 50–60 ikävuoden kohdalla.
▪️Vaikka olkapääkivulla on taipumus rauhoittua muutamissa viikoissa, jopa puolella oireet jatkuvat vielä 6–12 kuukautta vaivan alkuhetkestä. Mikäli olkapääkipu jatkuu viikkoja, kannattaa hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen arvioitavaksi.
▪️Yleisin olkapääkivun aiheuttaja on olkalisäkkeen alainen kipu, jossa oireilevana rakenteena pidetään ensisijaisesti kiertäjäkalvosinlihaksiston jännettä. Altisteena vaivalle on moninaisia tekijöitä, kuten olan rakenteellisia ja toiminnallisia poikkeavuuksia sekä elintapatekijöitä. Urheilussa yliolan lajit ja ammatit, joissa työskennellään pitkäaikaisesti olkanivel kohotetussa asennossa, lisäävät olkapääkivun riskiä.
▪️Harjoitteluterapia on ensilinjan hoitomenetelmä pitkittyvään olkapääkipuun. Hoitoon voidaan yhdistää manuaalista terapiaa, mikäli se nähdään aiheelliseksi.
▪️Videolla näet muutamia poimintoja harjoitteista, joita olkapääkivun hoidossa voisi esimerkiksi käyttää. Harjoittelu kannattaa yksilöllistää huomioiden muunmuassa olkapääkipuisen oirekuva, aiempi harjoitustausta ja arkielämän asettama vaatimustaso, josta suoriutuminen on kuntoutuksen tavoitteena.
▪️Harjoittelun tavoitteita ovat usein olan alueen lihasvoiman, jännerakenteen ominaisuuksien ja liikehallinnan nousujohteinen kehittäminen. Paikkansa olkakuntoutuksessa on niin korkean intensiteetin kuin kevyemmän intensiteetin harjoittelulla.
➡️ Naprapaatin vastaanotolle voi hakeutua niin olkapääkivun kuin muiden tuki- ja liikuntaelinoireiden vuoksi.
🎬: Jussi Evinsalo
Naprapaatitko vain niksauttelevat?
Naprapaatitko vain niksauttelevat? Alkuperäinen teksti 9/24: https://www.relahierojat.fi/naprapaatitko-vain-niksauttelevat/
Eetu: Moikka Juho! Hyvin usein kuulee oletettavan, että naprapaatin vastaanotolla keskitytään vain ja ainoastaan nivelten manipulaatiohoitoon, joka kansankielellä mielletään ”niksautteluksi”. Onko asia näin?
Juho: Tuo näkemys naprapaatin ammatin sisällöstä on kyllä hyvin suppea ja väärä. Naprapaatin ammattiin kuuluu työskentely erilaisten tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien parissa. Hoitomenetelmiin kuuluu kyllä manipulaatiohoito, jota käytetään liikerajoitteisen, oireilevan nivelen liikelaajuuden parantamiseen ja kivun lievittämiseen. Manipulaatio on tutkitusti hyödyllinen menetelmä muun muassa alaselkäkivun hoidossa. Kuitenkaan kaikissa tuki- ja liikuntaelimistön vaivoissa manipulaatiohoito ei ole tarpeellinen tai sopivin vaihtoehto. Siksi vastaanottokäynnin alussa toteutetaan huolellinen haastattelu ja kliininen tutkimus, jonka tavoitteena on varmistaa hoitotekniikan tarpeellisuus ja turvallisuus.
Eetu: Kyllä! Nivelmanipulaatio on tutkitusti hyödyllinen menetelmä mm. alaselkäkivun hoidossa. Tilanteissa, joissa manipulaatiohoitoa päädytään käyttämään, lähes aina hoitoon yhdistetään myös muita menetelmiä. Manipulaatiohoidon vaihtoehtona on nivelmobilisaatio, jossa nivelen liikkuvuutta parannetaan ”pehmeämmin”. Naprapaatin vastaanotolla manuaalista terapiaa kohdennetaan tarpeen mukaan nivelten lisäksi lihaskalvorakenteisiin sekä hermokudokseen. Kuuluuko naprapaatin työnkuvaan muuta kuin manuaalista terapiaa?
Juho: Kuuluu. Muita hoitomenetelmiä ovat neuvonta ja harjoitteluterapia. Neuvonnalla (potilasohjaus) tuetaan asiakkaan toimintakykyä, annetaan informaatiota kyseisen vaivan ennusteesta, itsehoidosta ja hoitovaihtoehdoista. Harjoitteluterapiassa asiakkaalle ohjataan mm. liikkuvuutta, koordinaatiota, tasapainoa, kestävyyttä ja voimaa kehittäviä harjoitteita. Harjoitteluterapian sisältö valitaan asiakkaan tavoitteiden, arjen vaatimustason ja hoidettavan vaivan perusteella.
Eetu: Kyllä kyllä. Harva myös tietää, että naprapaatin osaamiseen kuuluu niin sanottu suoravastaanotto-osaaminen; vastaanotolle voi hakeutua tuki- ja liikuntaelinoireen kanssa myös ilman lääkärin lähetettä. Vastaanotolla huolellisen haastattelun ja tutkimisen keinoin naprapaatti on koulutettu tunnistamaan tilanteet, jossa tilanteen selvittely vaatii toisen terveydenhuollon ammattilaisen, kuten lääkärin arviota.
Myytti murrettu: Naprapaatin vastaanotolla ei ainoastaan ”niksautella”, vaan hoitomenetelmiin kuuluu myös neuvonta, muu manuaalinen terapia ja harjoitteluterapia. Naprapaatti tunnistaa tilanteet, joissa asiakas kuuluu ohjata muun terveydenhuollon ammattilaisen arvioon.
Nivelrikosta liikunnan iloon
Nivelrikosta liikunnan iloon: Eetun ja Juhon vinkit nivelten hyvinvointiin. Alkuperäinen teksti 03/24: https://www.relahierojat.fi/nivelrikosta-liikunnan-iloon-eetun-ja-juhon-vinkit-nivelten-hyvinvointiin/
Eetu: Moro pitkästä aikaa, Juho. Otetaanpas pienen tauon jälkeen avaus useita suomalaisia koskettavasta vaivasta eli nivelrikosta. Mistä nivelrikosta on oikein kyse ja miten oireilevan nivelrikon kanssa tulisi toimia?
Juho: Joo, kysehän on vähitellen kehittyvästä koko nivelen toimintaan vaikuttavasta vaivasta, ei pelkästään nivelrustoon kohdistuvasta ”kulumisesta”. Nivelrikkoa tavataan tyypillisesti lonkassa, polvessa, ranteen ja sormien nivelissä, mutta sitä voidaan havaita kaikissa ihmiskehon nivelissä. Kuinka tähän nivelrikkoon sitten sairastutaan?
Eetu: Vaikka yleisestä tuki- ja liikuntaelinongelmasta on kyse, tarkkaa syytä, kellä nivel alkaa oireilemaan ei tiedetä. Nivelrikkolöydöksiä kun tavataan myös oireettomilla ihmisillä osana normaalia ikääntymistä. Nivelrikolle yleisin altistava tekijä on ikääntyminen – sitä havaitaan tyypillisesti yli 55-vuotiailla, ja sen esiintyvyys kasvaa iän karttuessa. Muita altistavia tekijöitä ovat perimä, ylipaino sekä erilaiset nivelrakenteen poikkeavuudet ja merkittävät niveleen kohdistuneet vammat. Kuntoliikunnalla nivelrikkoa on vaikea itselleen aiheuttaa.
Juho: Aivan. Tyypillisimmät nivelrikon oireet ovat liikerajoitus ja kipuilu nivelen alueella. Puhuttaessa lonkan nivelrikosta, oireilua voidaan kokea pakaran, lantion ulkosivun, etureiden ja nivusen alueella, kun taas polven nivelrikko oireilee tyypillisesti tarkemmin itse nivelen alueella. On hyvä tiedostaa, että yhdessä päivässä tämä vaiva ei kehity, vaikka oireilu voi alkaa äkisti. Alkuun nivelrikon aiheuttamaa oireilua voidaan havaita liikkeelle lähtiessä ja liikkuessa, kipuilun helpottaessa paikallaan ollessa. Tämän ilmiön seurauksena moni luopuu kipuilua aiheuttavista aktiviteeteista. Onko olemassa muitakin vaihtoehtoja nivelkivun hoitoon?
Eetu: Lievien nivelrikko-oireiden osalta olisi ehdottoman tärkeää pysyä aktiivisena. Liikuntaharjoittelu lievittää tutkitusti nivelrikon oireita. Kotona tai kuntosalilla toteutettu lihaskuntoharjoittelu yhdistettynä vedessä tapahtuvaan liikkumiseen voi olla hyvä vaihtoehto. Raskaampikaan liikunta ei ole kiellettyä. Esimerkiksi naprapaatin vastaanotolla tilannetta voidaan lähestyä yksilöllisesti harjoitusohjelmaa rakentaen – aiempi liikuntatausta, oirekuva ja arjen vaatimukset huomioiden. Tilanteeseen sopivalla fyysisellä aktiivisuudella ylläpidetään ja edistetään toimintakykyä vaivasta huolimatta. Mutta mitenkäs vaiva sitten lopulta todetaan?
Juho: Lääkärin diagnoosi pohjautuu oirekuvaan ja röntgenkuviin. Vasta viimeisenä vaihtoehtona tässä sairaudessa on leikkaus. Kuten mainittu, elintapojen tarkastelu ja liikunta ovat ensisijaista hoitoa. Lääkärin määräämällä kipulääkityksellä rauhoitetaan oireilevammat jaksot ja lievitetään oireita.
Murskaajat suosittelevat huolehtimaan nivelterveydestä läpi elämän monipuolisen liikunnan keinoin. Uudenlaisen nivelkivun ilmetessä kannattaa hakeutua terveydenhuoltoalan ammattilaisen arvioon.
Hoidetaanko liikunnan rasitusvammat levolla – Myytinmurskaajat/Terveystalo Rela-hierojat
Hoidetaanko liikunnan rasitusvammat levolla? Alkuperäinen teksti 03/2024: https://www.relahierojat.fi/hoidetaanko-liikunnan-rasitusvammat-levolla/
Juho: Moikka Eetu, jutellaanhan hieman liikuntaan liittyvistä rasitusvammoista. Mitä rasitusvamma-termillä tarkoitetaan?
Eetu: Moikka! Rasitusvamma on nimensä mukaisesti liiallisen rasituksen myötä syntynyt vamma. Yleensä rasitusvammaa edeltää jokin muutos harjoittelussa, kuten liiallinen harjoittelumäärän tai intensiteetin lisäys. Taustalla voi olla myös muutoksia harjoitteluympäristössä, esimerkiksi juoksun vaihtaminen pehmeältä alustalta asfaltille. Rasitusvammalle voi altistaa myös liiallinen kokonaiskuormitus ja vähäinen palautuminen liikkujan elämän muilla osa-alueilla. Riittävä uni ja monipuolinen ravitsemus ovat tärkeä osa vammojen ennaltaehkäisyä.
Juho: Aivan. Rasitusvamman oireilu ilmenee tyypillisesti asteittain pahentuen harjoittelun aikana ja lopulta oireita voi ilmetä myös harjoittelun jälkeen. On hyvä muistaa, että rasitusvamman oireet voivat alkaa myös äkisti ilman asteittaisuutta. Tyypillisiä rasitusvammoja ovat mm. jänteiden kiputilat, luun rasitusmurtumat ja niiden esiasteet. Kasvuikäisillä tavataan myös luun kasvulinjojen kiputiloja, niin kutsuttuja apofysiitteja. Rasitusvammojen hoitohan on helppoa – lepoa ja sitten täydellä teholla ”takaisin, mihin jäätiin”, vai?
Eetu: Rasitusvammat vaativat kyllä lepoa, mutta harvemmin tarvitaan täydellistä lepoa. Täydellisen levon jälkeen välitön samaan harjoittelumäärään ja intensiteettiin palaaminen voi johtaa helposti rasitusvamman uusiutumiseen. Suhteellinen lepo usein onkin oikea lähestyminen – vähennetään tai tauotetaan rasitusvammaan johtanutta harjoittelua. Tilalle suunnitellaan yhdessä naprapaatin tai fysioterapeutin kanssa korvaavaa harjoittelua, tavoitteena ylläpitää fyysistä suorituskykyä ja kudosten rasituksensietokykyä. Liikkujan ”korvien välille” on erittäin tärkeää mahdollisuus jatkaa aktiivista arkea.
Juho: Kyllä. Paluu normaaliin harjoitteluun tulee toteuttaa asteittain harjoittelun määrää ja intensiteettiä lisäten. Aikataulua määrittää se, minkä kudoksen vammasta on kyse – eri kudoksilla on erilaiset paranemisajat. On syytä myös huomioida muut mahdolliset ylirasitukseen johtaneet tekijät.
Myytti murrettu: Rasitusvammoja ei kannata hoitaa totaalisella levolla, vaan suhteellisella levolla. Myytinmurskaajat suosittelevat nousujohteista paluuta liikuntaan vamman jälkeen.
Vierailu Kotikallion palvelukeskuksessa – keskustelua liikunnan terveyshyödyistä sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksista
Vierailin 26.10.2023 Kotikallion palvelukeskuksessa keskustelemassa liikunnan terveyshyödyistä sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista.
(Kuva julkaistu kuvassa näkyvien henkilöiden suostumuksella)
Tiesitkö, että…
Rasittavalle liikunnalle ei ole ”yläikärajaa”
Yli 65-vuotiaille suositellaan vastaavaa viikoittaista määrää kestävyys- ja lihaskuntoharjoittelua kuin työikäisille
Iän kasvaessa lihasvoimaharjoittelun merkitys kasvaa niin toimintakyvyn ylläpidon kuin kaatumisten ennaltaehkäisyn osalta
Liikunta toimii monen sairauden ennaltaehkäisyssä kuin hoidossa
Perustan liikunnalle luovat riittävä lepo ja monipuolinen ruokavalio
Tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä muiden kansansairauksien aiheuttaessa rajoitteita tulee tarkastella yksilöllisesti, miten riittävä määrä liikuntaa saadaan toteutettua.
Osteopaattiopiskelijoiden kesäpäivät 2022
Osallistuin lauantaina 11.6. kutsuvieraana osteopaattiopiskelijoiden kesäpäivät-tapahtumaan ja ohjelmassa olleeseen paneelikeskusteluun.
Paneelikeskustelun aiheena oli näyttöön perustuva terveydenhuolto sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien kuntoutus yksityisellä sektorilla.
Mukana keskustelussa olivat ammattitaitoiset naprapaatti Niko Leinonen ja osteopaatit Anssi Ulvinen, Patrick Nyström ja Eetu Koivisto.
Lämmin kiitos kutsusta järjestäneille tahoille Soory ry ja Ortopedisen osteopatian koulutuskeskus !
Vierailu markkinointitoimisto Sinisessä Härässä
Kävin eilen juttelemassa Markkinointitoimisto Sinisen Härän väelle liikunnan terveysvaikutuksista, ideoista työpäivän aikaiseen taukoliikuntaan ja selkä-niskakivuista.
Tiesitkö, että kansallinen liikuntasuosituksemme kannustaa viikoittaiseen liikuntaan seuraavasti:
Lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittäviä harjoitteita kahdesti viikossa isoille lihasryhmille
Reipasta kestävyysliikkumista 2h 30min tai rasittavaa kestävyysliikkumista 1h 15min
Kevyttä liikkumista ja taukoja paikalla oloon, aina kun on mahdollista
Perustana riittävä uni ja monipuolinen ruokavalio
Mitä urheiluvamman kuntoutuksessa tulee huomioida?
Säännöllisellä liikunnalla on merkittäviä terveyshyötyjä. Säännöllinen liikunta suojaa muun muassa verenkiertoelimistön sairauksilta, tyypin kaksi diabetekseltä, osalta syöpäsairauksista ja vähentää varhaisen kuoleman riskiä. Kansalliset liikuntasuosituksemme suosittavat harrastamaan lihaskuntoharjoittelua kahdesti viikossa sekä reipasta aerobista liikuntaa 2,5 tuntia tai rasittavaa liikuntaa 75 minuuttia viikossa, päivittäistä taukoliikuntaa unohtamatta.
Terveyshyödyistä huolimatta urheiluun ja liikunnan yhteydessä esiintyvät tapaturmaiset vammat ovat yleisiä. Suomalaisen kyselytutkimuksen mukaan vuosina 2016–2017 tapahtui noin 420 000 liikuntatapaturmaa 20–74 -vuotiaiden väestössä. Näistä 42 % tapahtui naisille ja 58 % miehille. Kaikista liikuntatapaturmista 62 % olivat nyrjähdyksiä, venähdyksiä, sijoiltaanmenoja tai lihasvammoja; 22 % mustelmia, ruhjeita tai haavoja; 8 % murtumia; 2% aivotärähdyksiä ja 6 % muita vammoja.
Venähdys- ja repeämävammoista suurin osa paranevat biologisesti itsestään ajan myötä. Urheiluun ja liikuntaan palatessa kuitenkin hyvin usein uusintavammariski on kohonnut. Syitä tähän ovat muun muassa vamman myötä alentunut voimantuotto ja koordinaation heikkeneminen sekä sairausloman aikana alentunut lajinomainen fyysinen kunto. Liian aikainen paluu lajiin voi johtaa vamman uusiutumiseen. Oikein ajoitetulla ja nousujohteisella kuntouttavalla harjoittelulla uusintavammariskiä voidaan alentaa. Kuntoutuksen aikana kannattaa toteuttaa myös urheilijan tai liikkujan suorituskykyä kehittävää harjoittelua.
Tässä postauksessa käsittelen yleisiä periaatteita, joita tapaturmaisen urheiluvamman kuntoutuksessa tulee huomioida. Samoja periaatteita voidaan noudattaa myös rasitusperäisten vammojen kuntoutuksessa.
1. Vaurioitunut kudos
Vaurioituneella kudoksella on merkitystä vamman ennusteeseen ja paranemisaikaan. Lihas-, nivelside-, jänne-, luu- ja rustokudoksella on toisistaan poikkeavia ominaisuuksia ja paranemisaika näillä kudoksilla on erilainen. Lihas- ja luuvammat paranevat hyvän verisuonituksensa ansiosta yleensä nopeimmin, kun taas jännevammojen paraneminen on huomattavasti hitaampaa ja ruston paranemiskyky on vähäistä.
Kuntoutusprosessissa on oleellista seurata vaurioituneen kudoksen biologista paranemisaikaa, jota ei ole mahdollista nopeuttaa. Liian aggressiivinen kuntoutus tai aikainen paluu lajiin hidastavat paranemista ja lisäävät vamman uusiutumisen riskiä. Sivuhuomiona mainittakoon, että tulehduskipulääkkeet ja kylmähoito saattavat hidastaa paranemista ja niitä on syytä käyttää harkiten.
Kuntoutuksen alussa harjoittelu on usein kevyttä ja keskittyy vaurioituneen alueen liikkuvuuden palauttamiseen, josta nousujohteisesti edetetään raskaampaan harjoitteluun tähdäten lajiin paluuseen. Usein voidaan aloittaa samanaikaisesti korvaava harjoittelu suorituskyvyn ylläpitämiseksi tai kehittämiseksi.
Kannattaa tutustua uudistettuun urheiluvammojen ensiapuohjeistukseen ”PEACE AND LOVE”: https://terveurheilija.fi/terveydenhuolto/urheiluvamman-ensiapu/
2. Vamman sijainti ja laajuus
Kuntoutuksessa huomioidaan vamman sijainti ja laajuus. Esimerkiksi lihasvammoissa lihasrungon alueella oleva vamma paranee tiheämmän verisuonituksen vuoksi nopeammin kuin jännealueella oleva vamma.
Vamman laajuus vaikuttaa arvioituun paranemisaikaan, lievien venähdysten parantuessa nopeammin ja laajojen repeämien vaatiessa jopa mahdollista leikkaushoitoa.
3. Kuntoutuksen tavoitteiden asettelu
Kuntoutussuunnitelmaa luodessa keskeistä on määritellä kuntoutuksen tavoitteet – onko tavoitteena palata vielä saman lajin pariin samalle tasolle, siirtyä ”jäähdyttelemään” alemmalle sarjatasolle vai kuntouttaa vamma-alue niin, että arkielämä sujuu ongelmitta? Luonnollisesti kuntoutuja on se, joka omat tavoitteensa asettaa. Terapeutin roolina on toteuttaa hyvässä vuorovaikutuksessa tavoitteisiin tähtäävä kuntoutussuunnitelma.
4. Lajiin paluuseen tähtäävä harjoittelu ja suorituskyvyn kehittäminen
Urheilijan ja liikkujan turvallisen lajiin paluun kannalta on oleellista, että kuntoutuksessa huomioidaan, millaisia fyysisiä ominaisuuksia lajissa vaaditaan. Harjoitusohjelman tulee olla yksilöllisesti rakennettu. Esimerkiksi maratonjuoksijan ja jalkapalloilijan nilkan nivelsidevamman kuntoutuksen sisältö voi olla kuntoutuksen alkupuolelle samankaltainen, mutta kuntoutuksen edetessä lähelle lajiin paluuvaihetta harjoittelun painopisteet voivat olla hyvin erilaisia. Jalkapalloilijan tulee lajissaan suoriutua nopeista suunnanmuutoksista, hypyistä ja alastuloista, joita maratonjuoksuun taas ei kuulu. Lajiin paluun ajankohtaan vaikuttaa myös, kuinka suuren vammariskin lajista on kyse. Nilkan nivelsidevamman jälkeen maratonjuoksija on todennäköisesti nopeammin täysipainoisessa harjoittelussa mukana kuin jalkapalloilija.
Hyvä fyysinen kunto suojaa urheiluvammoilta ja on oleellista urheilun suorituskyvyn kannalta. Kuntouttavassa harjoittelussa tulee huomioida myös suorituskykynäkökulma eikä ainoastaan keskittyä vamma-alueen harjoittamiseen. Kuten aiemmin mainittiin, kehittävää kestävyys- ja voimaharjoittelua voidaan usein toteuttaa sovelletusti jo varhaisessa vaiheessa.
Kudosparanemisen edetessä myös vamma-alueen harjoittamisen tulee asteittain edetä kohti lajissa vaadittavaa kuormitustasoa. Nopeutta ja voimaa vaativissa lajeissa harjoittelu ei voi olla vain kuminauhan kääntelyä ja venyttelyä. Kuntoutuksen alkumetreillä kevyet kuminauhajumpat voivat olla paikallaan, mutta esimerkiksi jalkapalloilijan takareisivamman kohdalla kuntoutuksessa on syytä edetä kevyistä harjoitteista maksimi- ja nopeusvoimaharjoitteluun sekä spurtti- ja suunnanmuutosharjoitteluun, ennen kuin lajiharjoitteluun palataan. Lajiin paluu on järkevintä toteuttaa ensin lajiharjoituksiin osallistuen ja harjoitusmääriä lisäten ennen kilpailutapahtumiin osallistumista, sillä kilpailutilanteissa uusintavammariski on korkeampi.
6. Yksilöllisyys
Useimmiten urheiluvamman kuntoutuksen alussa tiedetään alustava kuntoutumisen ja lajiin paluun aikataulu. Kuitenkin paranemisajat voivat vaihdella ihmisten välillä. Kuntoutuksen etenemistä kannattaa seurata yksilöllisesti eri mittarein ja seurannan perusteella edetä harjoittelussa nousujohteisesti. Kuntoutujan psyykkinen valmius lajiin paluuseen on hyvä huomioida, sillä epävarmuus ja itseluottamuksen puute loukkaantuneeseen raajaan alentaa suorituskykyä ja voi altistaa uudelle vammalle.
Urheiluvammojen ennaltaehkäisystä voit lukea esimerkiksi Terve Urheilija-sivustolta: https://terveurheilija.fi/urheiluvammojen-ennaltaehkaisy/
Kiitos ajastasi,
Eetu
naprapaatti
Johtaako huono ryhti tuki- ja liikuntaelinongelmiin – Myytinmurskaajat/Terveystalo Rela-hierojat
Johtaako ryhti tuki- ja liikuntaelinongelmiin?
Alkuperäinen teksti 12/2020:
https://www.relahierojat.fi/Ajankohtaista/1792020-Lihashuollon-myytinmurtajat
Juho: Eetu, sinä selän vaivojen ammattilainen. Näin etätöiden aikakaudellahan varmasti myös ryhtiasiat ovat mielessä kotitoimistojen äärellä. Huonoa ryhtiä pidetään usein erilaisten kipujen ja tuki-liikuntaelinongelmien taustasyynä ja hyvän ryhdin on ajateltu vähentävän kehon rakenteisiin kohdistuvaa kuormitusta. Onko tämä näin yksiselitteistä?
Eetu: Näinhän sitä kuulee, kun asiaa tuodaan esiin yksiselitteisesti. Jos asiaa tarkastellaan väestötasolla, niin ryhti yksin selittää huonosti kipua – väestötasolla ”hyvä”- ja ”huono”-ryhtisillä ihmisillä kiputiloja havaitaan yhtä paljon. Ryhti ja selän muodot, kun ovat meillä jokaisella hyvin yksilöllisiä. On suoraa ja ”kurvikkaampaa” selkää.
Juho: Totta turiset. On tutkitusti todettu, ettei ryhtiohjaus ja ergonomian parantaminen ole yleensä tehokkaita keinoja kipujen hoidossa eikä ennaltaehkäisyssä. Toki yksittäisen ihmisen kohdalla näistä voikin olla hyötyä.
Eetu: Aivan! Ihmisen hakeutuessa vastaanotolle niskahartia-alueen tai selkävaivan takia moni ihan kysymättä kuvailee omaa työympäristöään: ”Löytyy säädettävää työtasoa, ja että nämä ryhtiasiat ovat kunnossa”, mutta silti paikkoja kolottaa. Hyödyllisintä ryhtiohjausta työpäivän aikana saattaakin olla asennon vaihtelu ”paras asentosi on seuraava asentosi” lausahduksen mukaisesti.
Juho: Tuossahan on ideaa! Tuki- ja liikuntaelimistömme kaipaa kuormitusta, jotta se pysyy vahvana. Tähän perspektiiviä antaa myös, miten asiat ovat ajan saatossa muuttuneet. Tämän päivän ”työkone” on tietokone eikä esimerkiksi kirves tai kuokka. Nykyaikainen elämäntapa on muuttunut siihen suuntaan, että olemme enemmän paikallaan, kun liikkeessä. Juuri tämän takia riittävästä liikunnan määrästä huolehtiminen ja siihen kannustaminen on tärkeää, sillä aktiivinen elämäntapa ja liikuntaharrastukset suojaavat kiputiloilta. Liikkumattomuus esimerkiksi on ryhtiä huomattavasti suurempi ongelma.
Myytinmurskaajat eivät ole ryhdin korostamisen puolestapuhujia vaan kannustavat huolehtimaan omasta kehostaan. Murskaajat haluavat muistuttaa, että tuki- ja liikuntaelimistön kipujen taustalla voi olla monia syitä. Ryhti ja asennot ovat vain yksi osatekijä muiden joukossa. Tehokkain ryhtiohjeistus useimmille ihmisille saattaa olla suositus asentojen vaihteluun riittävän usein. Vaivan iskiessä yksilöllistä ratkaisua kannattaa etsiä ammattilaisen avustuksella. Myytinmurskaajat auttavat sinua Juhon toimesta Tampereella ja Eetun Helsingissä.
Lue myös aiempi blogitekstini yleisistä selkäkipumyyteistä: https://www.naprapaattiauvinen.fi/5-yleista-selkakipumyyttia/