Nivelrikosta liikunnan iloon

Nivelrikosta liikunnan iloon: Eetun ja Juhon vinkit nivelten hyvinvointiin. Alkuperäinen teksti 03/24: https://www.relahierojat.fi/nivelrikosta-liikunnan-iloon-eetun-ja-juhon-vinkit-nivelten-hyvinvointiin/

Eetu: Moro pitkästä aikaa, Juho. Otetaanpas pienen tauon jälkeen avaus useita suomalaisia koskettavasta vaivasta eli nivelrikosta. Mistä nivelrikosta on oikein kyse ja miten oireilevan nivelrikon kanssa tulisi toimia? 

Juho: Joo, kysehän on vähitellen kehittyvästä koko nivelen toimintaan vaikuttavasta vaivasta, ei pelkästään nivelrustoon kohdistuvasta ”kulumisesta”. Nivelrikkoa tavataan tyypillisesti lonkassa, polvessa, ranteen ja sormien nivelissä, mutta sitä voidaan havaita kaikissa ihmiskehon nivelissä. Kuinka tähän nivelrikkoon sitten sairastutaan?

Eetu: Vaikka yleisestä tuki- ja liikuntaelinongelmasta on kyse, tarkkaa syytä, kellä nivel alkaa oireilemaan ei tiedetä. Nivelrikkolöydöksiä kun tavataan myös oireettomilla ihmisillä osana normaalia ikääntymistä. Nivelrikolle yleisin altistava tekijä on ikääntyminen – sitä havaitaan tyypillisesti yli 55-vuotiailla, ja sen esiintyvyys kasvaa iän karttuessa. Muita altistavia tekijöitä ovat perimä, ylipaino sekä erilaiset nivelrakenteen poikkeavuudet ja merkittävät niveleen kohdistuneet vammat. Kuntoliikunnalla nivelrikkoa on vaikea itselleen aiheuttaa.  
 

Juho: Aivan. Tyypillisimmät nivelrikon oireet ovat liikerajoitus ja kipuilu nivelen alueella. Puhuttaessa lonkan nivelrikosta, oireilua voidaan kokea pakaran, lantion ulkosivun, etureiden ja nivusen alueella, kun taas polven nivelrikko oireilee tyypillisesti tarkemmin itse nivelen alueella. On hyvä tiedostaa, että yhdessä päivässä tämä vaiva ei kehity, vaikka oireilu voi alkaa äkisti. Alkuun nivelrikon aiheuttamaa oireilua voidaan havaita liikkeelle lähtiessä ja liikkuessa, kipuilun helpottaessa paikallaan ollessa. Tämän ilmiön seurauksena moni luopuu kipuilua aiheuttavista aktiviteeteista. Onko olemassa muitakin vaihtoehtoja nivelkivun hoitoon? 
 
Eetu: Lievien nivelrikko-oireiden osalta olisi ehdottoman tärkeää pysyä aktiivisena. Liikuntaharjoittelu lievittää tutkitusti nivelrikon oireita. Kotona tai kuntosalilla toteutettu lihaskuntoharjoittelu yhdistettynä vedessä tapahtuvaan liikkumiseen voi olla hyvä vaihtoehto. Raskaampikaan liikunta ei ole kiellettyä. Esimerkiksi naprapaatin vastaanotolla tilannetta voidaan lähestyä yksilöllisesti harjoitusohjelmaa rakentaen – aiempi liikuntatausta, oirekuva ja arjen vaatimukset huomioiden. Tilanteeseen sopivalla fyysisellä aktiivisuudella ylläpidetään ja edistetään toimintakykyä vaivasta huolimatta.  Mutta mitenkäs vaiva sitten lopulta todetaan?  
 
Juho: Lääkärin diagnoosi pohjautuu oirekuvaan ja röntgenkuviin. Vasta viimeisenä vaihtoehtona tässä sairaudessa on leikkaus. Kuten mainittu, elintapojen tarkastelu ja liikunta ovat ensisijaista hoitoa. Lääkärin määräämällä kipulääkityksellä rauhoitetaan oireilevammat jaksot ja lievitetään oireita.  
 
 
Murskaajat suosittelevat huolehtimaan nivelterveydestä läpi elämän monipuolisen liikunnan keinoin. Uudenlaisen nivelkivun ilmetessä kannattaa hakeutua terveydenhuoltoalan ammattilaisen arvioon. 

Hoidetaanko liikunnan rasitusvammat levolla – Myytinmurskaajat/Terveystalo Rela-hierojat

Hoidetaanko liikunnan rasitusvammat levolla? Alkuperäinen teksti 03/2024: https://www.relahierojat.fi/hoidetaanko-liikunnan-rasitusvammat-levolla/

Juho: Moikka Eetu, jutellaanhan hieman liikuntaan liittyvistä rasitusvammoista. Mitä rasitusvamma-termillä tarkoitetaan? 

Eetu: Moikka! Rasitusvamma on nimensä mukaisesti liiallisen rasituksen myötä syntynyt vamma. Yleensä rasitusvammaa edeltää jokin muutos harjoittelussa, kuten liiallinen harjoittelumäärän tai intensiteetin lisäys. Taustalla voi olla myös muutoksia harjoitteluympäristössä, esimerkiksi juoksun vaihtaminen pehmeältä alustalta asfaltille. Rasitusvammalle voi altistaa myös liiallinen kokonaiskuormitus ja vähäinen palautuminen liikkujan elämän muilla osa-alueilla. Riittävä uni ja monipuolinen ravitsemus ovat tärkeä osa vammojen ennaltaehkäisyä. 

Juho: Aivan. Rasitusvamman oireilu ilmenee tyypillisesti asteittain pahentuen harjoittelun aikana ja lopulta oireita voi ilmetä myös harjoittelun jälkeen. On hyvä muistaa, että rasitusvamman oireet voivat alkaa myös äkisti ilman asteittaisuutta.  Tyypillisiä rasitusvammoja ovat mm. jänteiden kiputilat, luun rasitusmurtumat ja niiden esiasteet. Kasvuikäisillä tavataan myös luun kasvulinjojen kiputiloja, niin kutsuttuja apofysiitteja. Rasitusvammojen hoitohan on helppoa – lepoa ja sitten täydellä teholla ”takaisin, mihin jäätiin”, vai? 


Eetu: Rasitusvammat vaativat kyllä lepoa, mutta harvemmin tarvitaan täydellistä lepoa. Täydellisen levon jälkeen välitön samaan harjoittelumäärään ja intensiteettiin palaaminen voi johtaa helposti rasitusvamman uusiutumiseen. Suhteellinen lepo usein onkin oikea lähestyminen – vähennetään tai tauotetaan rasitusvammaan johtanutta harjoittelua. Tilalle suunnitellaan yhdessä naprapaatin tai fysioterapeutin kanssa korvaavaa harjoittelua, tavoitteena ylläpitää fyysistä suorituskykyä ja kudosten rasituksensietokykyä. Liikkujan ”korvien välille” on erittäin tärkeää mahdollisuus jatkaa aktiivista arkea. 


Juho: Kyllä. Paluu normaaliin harjoitteluun tulee toteuttaa asteittain harjoittelun määrää ja intensiteettiä lisäten. Aikataulua määrittää se, minkä kudoksen vammasta on kyse – eri kudoksilla on erilaiset paranemisajat. On syytä myös huomioida muut mahdolliset ylirasitukseen johtaneet tekijät. 

Myytti murrettu: Rasitusvammoja ei kannata hoitaa totaalisella levolla, vaan suhteellisella levolla. Myytinmurskaajat suosittelevat nousujohteista paluuta liikuntaan vamman jälkeen. 

Master of Healthcare -tutkinnosta valmistuminen

Sain nyt joulukuussa Master of Health Care -tutkinnon (naprapaatti, ylempi amk) päätökseen. Ylemmän korkeakoulututkinnon tasoisen koulutuksen aikana syvennettiin asiantuntemusta tuki- ja liikuntaelinsairauksien kuntoutustyössä 90 opintopisteen edestä.

Opinnäytetyönäni tein systematisoidun katsauksen liikuntainterventioiden vaikuttavuudesta migreenipotilailla. Työ luettavissa: https://www.theseus.fi/handle/10024/815342

Vierailu Kotikallion palvelukeskuksessa – keskustelua liikunnan terveyshyödyistä sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksista

Vierailin 26.10.2023 Kotikallion palvelukeskuksessa keskustelemassa liikunnan terveyshyödyistä sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista.

(Kuva julkaistu kuvassa näkyvien henkilöiden suostumuksella)

Tiesitkö, että…

➡️Rasittavalle liikunnalle ei ole ”yläikärajaa”

➡️Yli 65-vuotiaille suositellaan vastaavaa viikoittaista määrää kestävyys- ja lihaskuntoharjoittelua kuin työikäisille

➡️Iän kasvaessa lihasvoimaharjoittelun merkitys kasvaa niin toimintakyvyn ylläpidon kuin kaatumisten ennaltaehkäisyn osalta

➡️Liikunta toimii monen sairauden ennaltaehkäisyssä kuin hoidossa

➡️Perustan liikunnalle luovat riittävä lepo ja monipuolinen ruokavalio

Tuki- ja liikuntaelinsairauksien sekä muiden kansansairauksien aiheuttaessa rajoitteita tulee tarkastella yksilöllisesti, miten riittävä määrä liikuntaa saadaan toteutettua.

Osteopaattiopiskelijoiden kesäpäivät 2022

Osallistuin lauantaina 11.6. kutsuvieraana osteopaattiopiskelijoiden kesäpäivät-tapahtumaan ja ohjelmassa olleeseen paneelikeskusteluun.

Paneelikeskustelun aiheena oli näyttöön perustuva terveydenhuolto sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien kuntoutus yksityisellä sektorilla.

Mukana keskustelussa olivat ammattitaitoiset naprapaatti Niko Leinonen ja osteopaatit Anssi Ulvinen, Patrick Nyström ja Eetu Koivisto.

Lämmin kiitos kutsusta järjestäneille tahoille Soory ry ja Ortopedisen osteopatian koulutuskeskus !

Vierailu markkinointitoimisto Sinisessä Härässä

Kävin eilen juttelemassa Markkinointitoimisto Sinisen Härän väelle liikunnan terveysvaikutuksista, ideoista työpäivän aikaiseen taukoliikuntaan ja selkä-niskakivuista.

Tiesitkö, että kansallinen liikuntasuosituksemme kannustaa viikoittaiseen liikuntaan seuraavasti:

➡ Lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittäviä harjoitteita kahdesti viikossa isoille lihasryhmille

➡ Reipasta kestävyysliikkumista 2h 30min tai rasittavaa kestävyysliikkumista 1h 15min

➡Kevyttä liikkumista ja taukoja paikalla oloon, aina kun on mahdollista

➡ Perustana riittävä uni ja monipuolinen ruokavalio

Mitä urheiluvamman kuntoutuksessa tulee huomioida?

Säännöllisellä liikunnalla on merkittäviä terveyshyötyjä. Säännöllinen liikunta suojaa muun muassa verenkiertoelimistön sairauksilta, tyypin kaksi diabetekseltä, osalta syöpäsairauksista ja vähentää varhaisen kuoleman riskiä. Kansalliset liikuntasuosituksemme suosittavat harrastamaan lihaskuntoharjoittelua kahdesti viikossa sekä reipasta aerobista liikuntaa 2,5 tuntia tai rasittavaa liikuntaa 75 minuuttia viikossa, päivittäistä taukoliikuntaa unohtamatta.

Terveyshyödyistä huolimatta urheiluun ja liikunnan yhteydessä esiintyvät tapaturmaiset vammat ovat yleisiä. Suomalaisen kyselytutkimuksen mukaan vuosina 2016–2017 tapahtui noin 420 000 liikuntatapaturmaa 20–74 -vuotiaiden väestössä. Näistä 42 % tapahtui naisille ja 58 % miehille. Kaikista liikuntatapaturmista 62 % olivat nyrjähdyksiä, venähdyksiä, sijoiltaanmenoja tai lihasvammoja; 22 % mustelmia, ruhjeita tai haavoja; 8 % murtumia; 2% aivotärähdyksiä ja 6 % muita vammoja.

Venähdys- ja repeämävammoista suurin osa paranevat biologisesti itsestään ajan myötä. Urheiluun ja liikuntaan palatessa kuitenkin hyvin usein uusintavammariski on kohonnut. Syitä tähän ovat muun muassa vamman myötä alentunut voimantuotto ja koordinaation heikkeneminen sekä sairausloman aikana alentunut lajinomainen fyysinen kunto. Liian aikainen paluu lajiin voi johtaa vamman uusiutumiseen. Oikein ajoitetulla ja nousujohteisella kuntouttavalla harjoittelulla uusintavammariskiä voidaan alentaa. Kuntoutuksen aikana kannattaa toteuttaa myös urheilijan tai liikkujan suorituskykyä kehittävää harjoittelua.

Tässä postauksessa käsittelen yleisiä periaatteita, joita tapaturmaisen urheiluvamman kuntoutuksessa tulee huomioida. Samoja periaatteita voidaan noudattaa myös rasitusperäisten vammojen kuntoutuksessa.

1. Vaurioitunut kudos

Vaurioituneella kudoksella on merkitystä vamman ennusteeseen ja paranemisaikaan. Lihas-, nivelside-, jänne-, luu- ja rustokudoksella on toisistaan poikkeavia ominaisuuksia ja paranemisaika näillä kudoksilla on erilainen. Lihas- ja luuvammat paranevat hyvän verisuonituksensa ansiosta yleensä nopeimmin, kun taas jännevammojen paraneminen on huomattavasti hitaampaa ja ruston paranemiskyky on vähäistä.

Kuntoutusprosessissa on oleellista seurata vaurioituneen kudoksen biologista paranemisaikaa, jota ei ole mahdollista nopeuttaa. Liian aggressiivinen kuntoutus tai aikainen paluu lajiin hidastavat paranemista ja lisäävät vamman uusiutumisen riskiä. Sivuhuomiona mainittakoon, että tulehduskipulääkkeet ja kylmähoito saattavat hidastaa paranemista ja niitä on syytä käyttää harkiten.

Kuntoutuksen alussa harjoittelu on usein kevyttä ja keskittyy vaurioituneen alueen liikkuvuuden palauttamiseen, josta nousujohteisesti edetetään raskaampaan harjoitteluun tähdäten lajiin paluuseen. Usein voidaan aloittaa samanaikaisesti korvaava harjoittelu suorituskyvyn ylläpitämiseksi tai kehittämiseksi.

Kannattaa tutustua uudistettuun urheiluvammojen ensiapuohjeistukseen ”PEACE AND LOVE”: https://terveurheilija.fi/terveydenhuolto/urheiluvamman-ensiapu/

2. Vamman sijainti ja laajuus

Kuntoutuksessa huomioidaan vamman sijainti ja laajuus. Esimerkiksi lihasvammoissa lihasrungon alueella oleva vamma paranee tiheämmän verisuonituksen vuoksi nopeammin kuin jännealueella oleva vamma.

Vamman laajuus vaikuttaa arvioituun paranemisaikaan, lievien venähdysten parantuessa nopeammin ja laajojen repeämien vaatiessa jopa mahdollista leikkaushoitoa.

3. Kuntoutuksen tavoitteiden asettelu

Kuntoutussuunnitelmaa luodessa keskeistä on määritellä kuntoutuksen tavoitteet – onko tavoitteena palata vielä saman lajin pariin samalle tasolle, siirtyä ”jäähdyttelemään” alemmalle sarjatasolle vai kuntouttaa vamma-alue niin, että arkielämä sujuu ongelmitta? Luonnollisesti kuntoutuja on se, joka omat tavoitteensa asettaa. Terapeutin roolina on toteuttaa hyvässä vuorovaikutuksessa tavoitteisiin tähtäävä kuntoutussuunnitelma.

4. Lajiin paluuseen tähtäävä harjoittelu ja suorituskyvyn kehittäminen

Urheilijan ja liikkujan turvallisen lajiin paluun kannalta on oleellista, että kuntoutuksessa huomioidaan, millaisia fyysisiä ominaisuuksia lajissa vaaditaan. Harjoitusohjelman tulee olla yksilöllisesti rakennettu. Esimerkiksi maratonjuoksijan ja jalkapalloilijan nilkan nivelsidevamman kuntoutuksen sisältö voi olla kuntoutuksen alkupuolelle samankaltainen, mutta kuntoutuksen edetessä lähelle lajiin paluuvaihetta harjoittelun painopisteet voivat olla hyvin erilaisia. Jalkapalloilijan tulee lajissaan suoriutua nopeista suunnanmuutoksista, hypyistä ja alastuloista, joita maratonjuoksuun taas ei kuulu. Lajiin paluun ajankohtaan vaikuttaa myös, kuinka suuren vammariskin lajista on kyse. Nilkan nivelsidevamman jälkeen maratonjuoksija on todennäköisesti nopeammin täysipainoisessa harjoittelussa mukana kuin jalkapalloilija.

Hyvä fyysinen kunto suojaa urheiluvammoilta ja on oleellista urheilun suorituskyvyn kannalta. Kuntouttavassa harjoittelussa tulee huomioida myös suorituskykynäkökulma eikä ainoastaan keskittyä vamma-alueen harjoittamiseen. Kuten aiemmin mainittiin, kehittävää kestävyys- ja voimaharjoittelua voidaan usein toteuttaa sovelletusti jo varhaisessa vaiheessa.

Kudosparanemisen edetessä myös vamma-alueen harjoittamisen tulee asteittain edetä kohti lajissa vaadittavaa kuormitustasoa. Nopeutta ja voimaa vaativissa lajeissa harjoittelu ei voi olla vain kuminauhan kääntelyä ja venyttelyä. Kuntoutuksen alkumetreillä kevyet kuminauhajumpat voivat olla paikallaan, mutta esimerkiksi jalkapalloilijan takareisivamman kohdalla kuntoutuksessa on syytä edetä kevyistä harjoitteista maksimi- ja nopeusvoimaharjoitteluun sekä spurtti- ja suunnanmuutosharjoitteluun, ennen kuin lajiharjoitteluun palataan. Lajiin paluu on järkevintä toteuttaa ensin lajiharjoituksiin osallistuen ja harjoitusmääriä lisäten ennen kilpailutapahtumiin osallistumista, sillä kilpailutilanteissa uusintavammariski on korkeampi.

6. Yksilöllisyys

Useimmiten urheiluvamman kuntoutuksen alussa tiedetään alustava kuntoutumisen ja lajiin paluun aikataulu. Kuitenkin paranemisajat voivat vaihdella ihmisten välillä. Kuntoutuksen etenemistä kannattaa seurata yksilöllisesti eri mittarein ja seurannan perusteella edetä harjoittelussa nousujohteisesti. Kuntoutujan psyykkinen valmius lajiin paluuseen on hyvä huomioida, sillä epävarmuus ja itseluottamuksen puute loukkaantuneeseen raajaan alentaa suorituskykyä ja voi altistaa uudelle vammalle.

Urheiluvammojen ennaltaehkäisystä voit lukea esimerkiksi Terve Urheilija-sivustolta: https://terveurheilija.fi/urheiluvammojen-ennaltaehkaisy/

Kiitos ajastasi,


Eetu
naprapaatti

Johtaako huono ryhti tuki- ja liikuntaelinongelmiin – Myytinmurskaajat/Terveystalo Rela-hierojat

Johtaako ryhti tuki- ja liikuntaelinongelmiin?

Alkuperäinen teksti 12/2020:
https://www.relahierojat.fi/Ajankohtaista/1792020-Lihashuollon-myytinmurtajat

Juho: Eetu, sinä selän vaivojen ammattilainen. Näin etätöiden aikakaudellahan varmasti myös ryhtiasiat ovat mielessä kotitoimistojen äärellä. Huonoa ryhtiä pidetään usein erilaisten kipujen ja tuki-liikuntaelinongelmien taustasyynä ja hyvän ryhdin on ajateltu vähentävän kehon rakenteisiin kohdistuvaa kuormitusta. Onko tämä näin yksiselitteistä?

Eetu: Näinhän sitä kuulee, kun asiaa tuodaan esiin yksiselitteisesti. Jos asiaa tarkastellaan väestötasolla, niin ryhti yksin selittää huonosti kipua – väestötasolla ”hyvä”- ja ”huono”-ryhtisillä ihmisillä kiputiloja havaitaan yhtä paljon. Ryhti ja selän muodot, kun ovat meillä jokaisella hyvin yksilöllisiä. On suoraa ja ”kurvikkaampaa” selkää.

Juho: Totta turiset. On tutkitusti todettu, ettei ryhtiohjaus ja ergonomian parantaminen ole yleensä tehokkaita keinoja kipujen hoidossa eikä ennaltaehkäisyssä. Toki yksittäisen ihmisen kohdalla näistä voikin olla hyötyä.

Eetu: Aivan! Ihmisen hakeutuessa vastaanotolle niskahartia-alueen tai selkävaivan takia moni ihan kysymättä kuvailee omaa työympäristöään:  ”Löytyy säädettävää työtasoa, ja että nämä ryhtiasiat ovat kunnossa”, mutta silti paikkoja kolottaa. Hyödyllisintä ryhtiohjausta työpäivän aikana saattaakin olla asennon vaihtelu ”paras asentosi on seuraava asentosi” lausahduksen mukaisesti.

Juho: Tuossahan on ideaa! Tuki- ja liikuntaelimistömme kaipaa kuormitusta, jotta se pysyy vahvana. Tähän perspektiiviä antaa myös, miten asiat ovat ajan saatossa muuttuneet. Tämän päivän ”työkone” on tietokone eikä esimerkiksi kirves tai kuokka. Nykyaikainen elämäntapa on muuttunut siihen suuntaan, että olemme enemmän paikallaan, kun liikkeessä. Juuri tämän takia riittävästä liikunnan määrästä huolehtiminen ja siihen kannustaminen on tärkeää, sillä aktiivinen elämäntapa ja liikuntaharrastukset suojaavat kiputiloilta. Liikkumattomuus esimerkiksi on ryhtiä huomattavasti suurempi ongelma.

Myytinmurskaajat eivät ole ryhdin korostamisen puolestapuhujia vaan kannustavat huolehtimaan omasta kehostaan. Murskaajat haluavat muistuttaa, että tuki- ja liikuntaelimistön kipujen taustalla voi olla monia syitä. Ryhti ja asennot ovat vain yksi osatekijä muiden joukossa. Tehokkain ryhtiohjeistus useimmille ihmisille saattaa olla suositus asentojen vaihteluun riittävän usein. Vaivan iskiessä yksilöllistä ratkaisua kannattaa etsiä ammattilaisen avustuksella. Myytinmurskaajat auttavat sinua Juhon toimesta Tampereella ja Eetun Helsingissä.

Lue myös aiempi blogitekstini yleisistä selkäkipumyyteistä: https://www.naprapaattiauvinen.fi/5-yleista-selkakipumyyttia/

Edistääkö etätyö palautumista – Myytinmurskaajat/Terveystalo Rela-hierojat

Auttaako lepo jännekipuun?

Alkuperäinen teksti 11/2020:
https://www.relahierojat.fi/Ajankohtaista/1792020-Lihashuollon-myytinmurtajat

Eetu: Aikaisemmissa kirjoituksissa olemme sivunneet palautumista ja kokonaiskuormituksen huomioinnin merkitystä harjoittelusta.  Muutetaan hieman näkökulmaa ja varsinaisen murskauksen sijaan käydään tällä kertaa läpi etätyön aiheuttamia haasteita ja mahdollisuuksia jaksamisen näkökulmasta.

Juho: Mikäpäs siinä. Välillä kuulee puhuttavan etätyöstä kuormittavana asiana. Omat rytmit ja rutiinit joutuu asettamaan uudelleen ja kotona työskentelyyn voi liittyä erilaisia haasteita. Tämän lisäksi varsinkin marraskuun pimeydessä helposti kokee väsymystä ja tunnetta siitä, ettei nyt vaan jaksaisi. Miten palautumisesta ja jaksamisesta voisi huolehtia näin ”etätyön aikakaudella”?

Eetu: Niin toki, monille etätyöt kuitenkin tarjoavat mahdollisuuden säädellä milloin tekevät töitään. Myös etätyöhön riittävä uni ja monipuolinen ravinto luovat perustan jaksamiselle. Onkin hyvä aloittaa näistä, kun tarkastellaan omaa jaksamista ja palautumista työpäivästä.

Juho: Aivan! Näiden lisäksi nostaisin esille tärkeänä liikkumisen, erityisesti hyvän kestävyyskunnon merkityksen. Etätöiden ohella kestävyyskuntoa voi kehittää esimerkiksi lounastauolla lenkkeillen tai pihapelejä pelaten – kävelypalaveri myös yksi mahdollisuus liikunnan sovittamiseen osaksi työpäivää.

Eetu: Juuri näin, lihasvoimaa kehittävää harjoittelua ei kannata myöskään unohtaa. Jos mahdollista, oman liikuntatuokionsa voisi ajoittaa valoisaan aikaan, jolloin ulkoilukin voi olla mieluisampaa.  Myös hyötyliikkuminen pihatöiden ja kauppareissun muodossa on ehdottomasti hyödyksi.


Myytinmurskaajat kokevat etätyön mahdollisuutena. Liikkuminen valoisan aikaan ja työpäivän tauottaminen liikunnalla ovat jaksamista ja palautumista edistäviä keinoja. Myytinmurskaajat suosittavat liikkumista monipuolisesti, mutta nostavat esiin erityisesti aerobisen liikunnan merkityksen, se kun auttaa jaksamaan ja palautumaan arjesta.