5 yleistä selkäkipumyyttiä

Aiempi kirjoitukseni käsitteli yksilöllisen kipukokemuksen syntyä sekä akuutin ja pitkittyneen kivun eroja. Aasinsiltana tästä otan nyt puheeksi viisi käsitystä selkäkivusta, jotka elävät sitkeästi ihmisten mielikuvissa, vaikka nykyaikainen tietämys onkin osoittanut nämä epätodenmukaisiksi.

Selkäkipu on yksittäisen ihmisen näkökulmasta tarkasteltuna merkittävä elämänlaatua heikentävä oire. Selkäkivusta johtuvat sairauslomat ja terveydenhuoltopalveluiden käyttö ovat suuri kuluerä yhteiskunnalle. Nykyaikainen lähestyminen selkäkivun hoitoon onkin meidän kaikkien etu. Henkilökohtaisena tavoitteenani on tarjota vastaanotollani mahdollisimman laadukasta ja yksilöllistä hoitoa. Muutosta oireisiin havaitaan usein jo 3-5 hoitokerran jälkeen.

 

Viisi yleistä selkäkipumyyttiä, jotka eivät todistetusti pidä paikkaansa:

 

1. Pitkittynyt selkäkipu johtuu rappeumasta ja kudosvauriosta

Selkäkipua selitetään usein ikääntymiseen liittyvillä rakenteellisilla muutoksilla, kuten nivelten kulumilla, välilevyn rappeumilla ja madaltumilla. Todellisuudessa nämä kuvantamislöydökset ovat hyvin yleisiä myös oireettomilla ihmisillä ja ne eivät yksinään selitä selkäkipua. Jos ikääntymiseen liittyvät muutokset, joita väistämättä meille jokaiselle vuosien vieriessä tulee, olisivat kivun ainoa syy, niin emmekö me kaikki olisi päivä päivältä kipeämpiä? Kuvantamislöydöstä tuleekin tarkastella aina kriittisesti, verrata asiakkaan oireisiin ja suhteuttaa vastaanotolla tehtävään tutkimukseen. Vaikka kuvissa näkyisikin kulumia ja välilevyjen madaltumia, se ei tarkoita, etteikö selkäkivusta voisi parantua.

Välilevyn vauriot ovat toki mahdollisia akuutin selkäkivun aiheuttajia, mutta paranemisennuste niillä on erinomainen. Vain pieni osa välilevyvaivoista johtaa kirurgin pöydälle. Selkäkipu, johon liittyy voimakas jalkojen tunnottomuus ja voimattomuus, virtsaamisvaikeus tai ulostuksen pidätysvaikeus ovat syitä hakeutua välittömästi päivystykseen.

Mistä selkäkipu siis johtuu? Nykyaikaisen tieteellisen käsityksen mukaan pitkittyneeseen selkäkipuun liittyy oleellisesti selän eri kudosten ja kivunsäätelyjärjestelmän herkistymistä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ärsyke, joka olisi normaalisti kivuton, saa aikaan selkäkipua. Tällaisessa selkäkivussa nousujohteinen terapeuttinen harjoittelu on oleellisessa asemassa: hoidetaan selkäkipua ns. siedättämällä, eli lisäämällä kuormitusta asteittain.

Rakenteellisten poikkeavuuksien, asentojen ja ryhdin lisäksi elämäntapaan liittyvillä tekijöillä on merkitystä selkäkivussa. Liikkumattomuus, liiallinen stressi ja vähäinen yöuni altistavat kiputilojen synnylle. Huoli ja epätietoisuus selkäkivun syistä voivat tutkitusti pahentaa kipua. Vastaanotollani manuaalisen hoidon ja terapeuttisen harjoittelun ohjaamisen lisäksi haluan kohdata asiakkaani yksilöllisesti.

 

 

2. Nikamat voivat mennä pois paikaltaan

Nikamat eivät mene pois paikaltaan arkisissa aktiviteeteissa (kuten vartaloa kiertäessä tai kengännauhoja sitoessa), eikä niitä voi manuaalisen terapian keinoin ”laittaa paikalleen”. Nikaman sijoiltaanmeno tai ns. lukkotila on kyllä mahdollista, mutta silloin syynä on suurienerginen vamma (kuten auto-onnettomuus tai katolta putoaminen), eikä asiakas tällöin tule kävellen terapeutin vastaanotolle. Nämä todelliset nikaman sijoiltaanmenot hoidetaan sairaalaolosuhteissa. Kansankielessä ”nikamalukolla” tarkoitetaan selkärangan pikkunivelten kiputilaa, joka voi saada alkunsa esimerkiksi nopeasta selän kiertoliikkeestä. Selkärangan pikkunivelet (fasettinivelet) ovat nivelkapselinsa osalta tiheään hermotettuja ja mahdollisia selkäkivun syitä. Nivelten manipulaatiohoito, jonka yhteydessä saatetaan kuulla naksahtava ääni, on tällöin hyvä vaihtoehto. Manipulaatiohoidon tiedetään parantavan selän liikkuvuutta ja vähentävän kipua. Naprapaatti käyttää työssään yhtenä keinona manipulaatiota. Hoitoon yhdistetään lähes aina terapeuttista harjoittelua.

Manipulaatiohoito parantaa nivelten liikkuvuutta ja vähentää kipua, vaikkei hoidolla ole varsinaisesti vaikutusta nivelen asentoon.

 

 

3. Kun selkä on kipeä, kannattaa mennä magneettikuviin

Isoa ihmisjoukkoa tarkasteltaessa kuvantamislöydökset eivät kerro, kenen selkä on kipeä ja kenen ei. Monet kuvissa nähtävät löydökset ovat hyvin yleisiä myös oireettomilla ihmisillä. Selän kuvantamistutkimusta harkitaan, kun oirekuvan ja haastattelun perusteella epäillään vakavan sairauden mahdollisuutta, kuten tulehduksellista selkäsairautta, murtumaa tai syöpää. Näiden osuus kaikista selkäkivuista on vain noin 1-5 prosenttia. Suurimmalle osalle selkäkipuisista riittää huolellinen haastattelu ja kliininen tutkimus, eikä kuvantamisella ole vaikutusta hoitosuunnitelmaan. Naprapaatin osaamiseen kuuluu taito tunnistaa tilanteet, joissa asiakas tarvitsee lääkärin arviota.

 

 

4. Selkäkipu johtuu heikoista keskivartalon lihaksista

Keskivartalon lihaksiston eli coren heikkoutta pidetään yleisenä syynä selkäkivulle. Terveydenhuollon ja liikunnan ammattilaiset suosittelevat usein selkäkipuisille coreaktivaatiota lisääviä harjoitteita, kuten ”lankkuharjoitteita”. Nykyään tiedetään kuitenkin, että selkäkipuisella keskivartalon lihakset saattavatkin olla päinvastaisesti liian aktiiviset ja ne kaipaisivat rentoutusta. Lisäksi useissa tutkimuksissa on osoitettu, että isolle osalle selkäkipuisista keskivartaloharjoittelu ei ole sen hyödyllisempää kuin muun tyyppinen liikunta. Liikunnan ja aktiivisuuden lisääminen vähentää selkäkipua. Keskivartalon aktivoiminen ja vatsaontelon paineen lisääminen raskaiden fyysisten suoritusten, kuten painavien esineiden noston tai vaikkapa maastavetotreenin aikana on järkevää, mutta arjessa ei tarvitse lankuttaa!

 

 

5. Pitkään jatkuneesta selkäkivusta ei voi parantua

Pitkään jatkuneestakin kivusta voi parantua! Naprapaatin suorittama manuaalinen hoito ja terapeuttinen harjoittelu ovat tutkitusti vaikuttavia hoitomuotoja pitkittyneessä selkäkivussa. Useimmiten kipu ei johdu ainoastaan selän rappeumasta, vaan taustalla on monia syitä, joihin voidaan vaikuttaa. Aina kivusta ei kuitenkaan voida päästä kokonaan eroon, mutta kipua voidaan helpottaa ja elämänlaatu sekä toimintakyky voivat parantua. Säännölliset yöunet, stressinhallinta ja riittävä liikunta ovat keskiössä nykyaikaista pitkittyneen kivun hoitoa. Onnistuneen hoidon taustalla on terapeutin ja asiakkaan yhteispeli, jossa asiakas on itse aktiivisesti mukana kuntoutusprosessissa.

 

 

Kiitos kun luit blogiani.
Jatketaan eteenpäin nykyaikaisen tiedon valossa ja Naprapaattiyhdistyksen sloganin mukaisesti – Kivuttoman liikkumisen puolesta!

Eetu Auvinen, naprapaatti

 

Varaa aika tästä: https://www.naprapaattiauvinen.fi/ajanvaraus/

Mitä muita vaivoja naprapaatti hoitaa?
https://www.naprapaattiauvinen.fi/milloin-naprapaatille/

 

Miten kipuaistimus syntyy?

Kansainvälisen kivuntutkimusyhdistyksen (IASP) määritelmässä kipu tarkoittaa epämiellyttävää, sensorista ja tunneperäistä kokemusta, jota kuvaillaan kudosvauriota ilmaisevilla käsitteillä. Kipu on yksi tavallisimmista terveydenhuollon palveluihin hakeutumisen syistä, pitkäaikaisten tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen ollessa yleisin kivun aiheuttaja. Suomalaisen väestötutkimuksen mukaan 35 prosenttia aikuisista on kokenut vähintään kolme kuukautta kestäneen kipujakson. Päivittäisestä kivusta kärsii 14 prosenttia väestöstä.

Kipu luokitellaan ajallisesti akuuttiin (kesto alle kuusi viikkoa), subakuuttiin (6-12 viikkoa) ja pitkittyneeseen (yli 12 viikkoa) kipuun. Nosiseptiivisella kivulla tarkoitetaan kipuaistimusta, joka on peräisin kudosvaurion tai -ärsytyksen aikaansaamasta kipureseptorin, nosiseptorin, aktivoitumisesta. Esimerkiksi luusto, lihakset, nivelkapselit ja sisäelimiä ympäröivät kalvot ovat nosiseptiivisesti hermotettuja. Neuropaattisessa kivussa vaurio tai ärsytys on itse viestejä välittävässä hermojärjestelmässä (eli ääreis- ja/tai keskushermostossa). Nosiplastisessa kivussa nosiseptorit ja kipua välittävä hermojärjestelmä on aktiivinen ja herkistynyt, vaikkei oiretta selittävää kudosvauriota tai ärsytystä ole. Kipu on kuitenkin aina todellista.

Akuutin kivun tehtävänä on varoittaa mahdollisesta tai jo syntyneestä kudosvauriosta (esimerkiksi haava, nilkan nyrjähdys tai palovamma). Kyseessä on siis elimistön normaali ja tärkeä toiminto. Kipuaistimus syntyy, kun kemiallisiin, toksisiin sekä mekaanisiin ärsykkeisiin reagoiva kipureseptori aktivoituu ja välittää sähköisen impulssin selkäytimen takasarveen. Selkäytimessä tieto kulkeutuu projektioneuroneita pitkin aivorungon ja talamuksen kautta aivojen kipua käsitteleville alueille prosessoitavaksi. Nämä aivojen alueet tunnetaan nimellä kipumatriisi. Kivun muodostumiseen vaikuttavat kipureseptorin lähettämän viestin lisäksi hermoston sen hetkinen vireystila. Stressi, väsymys ja alakuloisuus voivat vahvistaa kipuaistimusta. Kipumatriisi arvioi saamansa tiedon ja muodostaa yksilöllisen kipukokemuksen. Kipuaistimus muodostuu siis aina aivoissa.

Elimistöstä tulevien viestien lisäksi kipukokemukseen vaikuttavat mm. perimä, uskomukset, tunteet sekä yksilön aikaisemmat kipukokemukset. Tämä kivun moniulotteisuus tulee muistaa erityisesti kipupotilaan kuvantamistutkimusten yhteydessä, sillä erilaisia rappeumalöydöksiä nivel-, välilevy- ja rustorakenteissa tavataan myös oireettomassa väestössä. Löydösten yhteyttä oireisiin täytyy arvioida tapauskohtaisesti.

Pitkittyneestä kivusta puhutaan, kun kipu on jatkunut pitempään kuin normaalin kudosten paranemisprosessin tulisi kestää. Pitkittyneeseen kipuun liittyy usein hermoston toiminnanhäiriö, jossa kipua välittävä hermojärjestelmä on herkistynyt ja se itsessään ylläpitää kiputuntemusta. Akuutti kipu ei vaurioita hermojärjestelmää, mutta pitkittyessään se saa aikaan neuroplastisia muutoksia hermoston rakenteessa ja toiminnassa. Funktionaalinen magneettikuvantaminen (fMRI) on osoittanut pitkittynyttä kipua sairastavilla aivojen käsittelevän sensoriset signaalit eri tavalla kuin kivuttomilla henkilöillä. Neuroplastisuuden eli hermoston muokkautumiskyvyn myötä nämä muutokset voivat olla kuitenkin palautuvia. Naprapaatin ohjaama terapeuttinen harjoittelu, jossa lisätään asteittain kuormitusta, on pitkittyneen kivun hoidossa keskeisessä roolissa.

Suomalaisen kipututkijan Helena Mirandan videolla lisää pitkittyneestä kivusta:

Pitkittyneestäkin kivusta on mahdollista parantua. Aina se ei kuitenkaan ole mahdollista, jolloin hoidon tavoitteena on vähintäänkin helpottaa oiretta, parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua. Kivun uusi Käypä hoito-suositus (2017) korostaa toimivan hoitosuhteen merkitystä pitkittyneen kivun hoidossa. Lääkkeettömien hoitojen tulisi muodostaa kivunhoidon ydin. Oheisessa kuvassa näet esimerkkinä nivelrikon nykyaikaisen hoidon painopisteet. Oireileva nivelrikko on yksi yleisimmistä pitkäkestoista kipua aiheuttavista vaivoista. Hoidon keskiössä ovat konservatiiviset hoitomenetelmät: potilaan informointi, liikunta, elintapojen muutos, fysikaaliset ja manuaaliset hoidot. Unen laadusta tulee huolehtia, sillä huonon yöunen tiedetään lisäävän hermoston kipuherkkyyttä. Lääkehoitoon ja kirurgiaan turvaudutaan vain, kun edellä mainitut keinot eivät tuota toivottua hoitovastetta.

Nivelrikon hoidon painopisteet kuvattuna pyramidilla

Naprapaatin vastaanotolle voi hakeutua niin akuutin kiputilan, kuin vuosia jatkuneen vaivan takia. Akuuteissa kiputiloissa merkittävää muutosta saadaan yleensä jo 2-5 hoitokerralla, kun taas pitkittyneen kivun hoidossa voidaan tarvita pidempiaikaista terapiasuhdetta. Pitkittyneen kivun hoidossa on tärkeää pohtia laaja-alaisesti kivun taustalla olevia syitä, joihin voi lukeutua esimerkiksi liikkumattomuuteen, stressiin ja yleisiin elämäntapoihin liittyviä tekijöitä. Terapeuttinen harjoittelu on tieteellisten tutkimusten sekä kansainvälisten hoitosuositusten mukaan vaikuttava hoitomuoto useimpien tuki- ja liikuntaelimistön kiputilojen hoidossa. Manuaalisen terapian vaikuttavuus pitkittyneessä kivussa on tieteellisesti osoitettu, eritoten kaularangan ja lanneselän vaivojen yhteydessä. Hoitosuunnitelma rakennetaan yksilöllisesti ja tarvittaessa konsultoidaan muita terveydenhuollon ammattilaisia.

Varaa aika tästä: https://www.naprapaattiauvinen.fi/ajanvaraus/

Milloin naprapaatille? https://www.naprapaattiauvinen.fi/milloin-naprapaatille/